Etusivu » osakeyhtiö

Kategoria: osakeyhtiö

Kannattaako lakipalvelu ostaa vai tehdä itse?

yrityskauppa

Lakipalvelun ulkoistaminen on yhä yleisempää. Yrityksen ei tänä päivänä välttämättä kannata palkata lakimiestä talon sisällä, vaan lakipalvelut voidaan ostaa ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Tämä on luonnollista kehitystä ja elinehto suurimmalle osalle suomalaisista yrityksistä, sillä lakimiehen kiinteä kulu suurimmalle osalle yrityksistä on aivan liian korkea, eikä osaaminenkaan usein riitä kaikkiin vaadittaviin tilanteisiin.

Yhä useampi yritys myös ostaa lakipalvelunsa myös oman talousalueensa ulkopuolelta, sillä oli toimipaikka sitten Helsinki tai vaikkapa Saarijärvi, ei yrityksien toimipaikkojen sijainnilla ole nykyään niin suurta väliä, sillä dokumenttien lähettely sähköpostilla onnistuu helposti. Lakipalvelun ulkoistamiseen erikoistuneita yrityksiä on lisäksi tarjolla lukuisia. Myös tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet, työtä tehdään yhä vähemmällä väellä ja aikaa ei ole tuhlattavaksi. Koska toimijoilla on nykyään yhä vähemmän aikaa käytössään, ei aikaa tapaamisille välttämättä edes ole.

Vaikka mikään sähköinen kommunikointiväline ei korvaa aitoa, oikeiden ihmisten kohtaamista, on täysin etäältä palvelu myös lakiasioissa lisääntynyt. Eli toisinaan voi käydä niin, että yritysasiakkaan edustajaa ei tavata kasvotusten lainkaan koko asiakassuhteen aikana, vaan asian hoitaminen ja kommunikointi tapahtuu pelkästään puhelimitse ja sähköpostin välityksellä. Näin tapahtuu erityisesti, jos asiakas on ulkomaalainen yritys, jonka ei ole tarkoituksenmukaista lähettää henkilöä paikan päälle asiassa. Toisinaan taas tarvitaan jonkin alan erityisosaamista, jolloin on myös tavallista, että palvelu hankintaan etäältä. Myös aiemmin mainittu ajanpuute voi aiheuttaa tämän ilmiön.

Nykyään moni asianajotoimisto sijaitsee Helsingissä samoin kuin suurin osa lakimiehistä, jolloin parhaat lakimiehet, jo tilastollisesti katsoen, sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä pelkästään Helsingistä löytyy 953 asianajotoimistoa. Koska aina tarvittavaa erityisosaamista ei pienemmiltä paikkakunnilta välttämättä löydy, on lakipalvelun tuottaminen laadukkaasti kauempana sijaitsevalle asiakkaalle avainasemassa. Näin myös pienemmillä paikkakunnilla sijaitsevat yrittäjät ja yritykset saavat parhaan osaamisen halutessaan käyttöönsä. Tarkoituksen mukaista lienee, että työ voidaan teetättää parhaan asiantuntijan toimesta, sen sijaan, että valittaisiin toimistoa lähimpänä sijaitseva lakipalvelun tarjoaja.

Lakipalveluiden ostamisen haasteet

Toki palveluiden ostamisessa on omat haasteensakin. Haasteena etäältä ostettaessa on se, että luottamuksen rakentaminen asiakkaan ja lakitoimiston välille on vaikeampaa ja asiakassuhde jää ohueksi molemmin puolin. Huolta voi herättää myös se, ymmärtääkö lakimies juuri meidän erityispiirteemme ja tarpeet asiassa. Huolta voi aiheuttaa myös kustannukset, lakipalvelun ajatellaan olevan usein hyvin kallista. Tätä epävarmuutta voi vähentää sopimalla kiinteästä hinnoittelusta, mikäli se on vain mahdollista. Asianajotoimistoissa puolestaan on se etu, että laki asianajajista säätelee asianajotoimistojen toimintaa, jolloin luotettavuus on korkeammalla tasolla ja laatutaso on korkea.

Janne Mettovaara, toimitusjohtaja

Asianajotoimisto Legistum Oy

Talousrikos, valkokaulusrikollisuutta vai vahinkorikollisuutta?

Harmaa talous ja talousrikokset puhuttavat paljon erityisesti heikkona taloudellisena aikana. On totta, että Suomessakin harjoitetaan paljon järjestelmällistä harmaata taloutta, laitonta veronkiertoa ja laillista mutta usein moraalisesti arveluttavaa verosuunnittelua sekä aivan järjestäytynyttä liiketaloudellisen toiminnan hyväksikäyttämistä rikollisin keinoin taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Se, mikä kuitenkin unohtuu, on että usein niin sanottu talousrikos liittyy liiketoiminnan viime metreihin ennen esimerkiksi konkurssia tai liiketoiminnan lopettamista. Varojen puutteessa laiminlyödään kirjanpitoa, kun sitä ei itse osata tehdä ja ulkopuolisen kirjanpitäjän hankkimiseen varat eivät riitä (kirjanpitorikos –tyyppiset rikokset). Edelleen ilmoitusvelvollisuuksien täyttämättä jättäminen (veroilmoitukset) yhdistettynä maksamattomiin veroihin, voi tulla arvioitavaksi verorikoksena.

Varsinkin vararikkotilanteissa syntyy ehkä halua ”yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on” siirtämällä omaisuutta velkojien ulottumattomiin alihintaisilla kaupoilla, palkan nostamisella, perusteettomien maksujen tekemisellä yhtiöstä jne., jolloin usein kyse on velallisen epärehellisyys –tyyppisistä rikoksista. Edelleen yhtiön ollessa taloudellisissa vaikeuksissa ja yhtiön ollessa kykenemätön maksamaan kaikkia velvoitteitaan, tapahtuu helposti niin, että maksetaan ne kulut, joilla saadaan pidettyä ”pyörät pyörimässä” eli alihankintalaskut, tavaraostot ja palkat mutta sellaiset kulut, jotka eivät suoraan liity toimintaan, kuten palkan sivukulut, verot ym. jäävät maksamatta. Tällöin kysymys on tiettyjen velkojien suosimisesta toisten kustannuksella ja voi tulla arviotavaksi esimerkiksi veropetoksena.

Toisin sanoen näissä ”epätoivoinen tilanne ajaa rikokseen” tyyppisissä tilanteissa ei välttämättä ole kysymys ”rikollisesta mielestä” taikka edes tietoisesta tahallisuudesta, vaan enemmänkin siitä, että rikokseen ajaudutaan ajattelematta taikka mieltämättä lain asettamia pakottavia velvoitteita (kuten kirjanpito) ja siten laiminlyömällä lakisääteisiä velvoitteita. Eli tekemättömyys johtaa rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Elinkeinotoiminnassa onkin tärkeä kyetä havaitsemaan se vaihe, jolloin jatkamiselle ei ole enää edellytyksiä, vaan ”peli pitää puhaltaa poikki” ryhtymällä toimenpiteisiin, eli hakeutua velkasaneeraukseen, hakea konkurssia tai ainakin leikata kuluja radikaalisti esim. supistamalla / lopettamalla toiminta.

Tällaisissa yhtiön elinkaaren päässä tapahtuvien tilanteiden hankaluus on se, että juuri tuollaisissa kriisitilanteissa yhtiö tarvitsisi eniten asiantuntija-apua, mutta yhtiöillä ei ole resursseja niitä hankkia. Yleensä yrittäjät ovat myös optimisteja periaatteella ”kyllä se tästä oikenee”, mikä helposti johtaa siihen, että toimenpiteisiin ryhdytään usein liian myöhään. Moni sinänsä pelastettavissa oleva yhtiö olisi voitu pelastaa esimerkiksi velkasaneerauksella, mutta tämä menettely otetaan usein liian myöhään käyttöön, jos ollenkaan. Omien havaintojeni mukaan myös moni saneeraus epäonnistuu, koska se on aloitettu liian myöhään. Tämän takia on erinomaisen tärkeää pysyä hereillä yhtiön kulurakenteen kehityksestä suhteessa tulopuoleen, jotta tarve säästöille havaitaan ennen tilanteen kriisiytymistä.

Edellä kerrotuilla tavoilla Suomessa syntyy ”turhaan” paljon tilanteita, joita arvioidaan rikoksina. Lopputulos on usein rikosrekisterimerkintä, tuomio ja merkittävät korvausvastuut. Yleensä näissä tilanteissa ”tahallisuus ja syyllisyys” ovat sangen suhteellista. Ongelman ratkaisu piilee yhtiön tilanteen jatkuvassa seurannassa, nopeassa reagoinnissa muutoksiin ja ennen kaikkea siinä, että tehdään päätöksiä ennen kuin on liian myöhäistä.

Teppo Laine, asianajaja

Eurooppayhtiö

Euroopan unionin sisämarkkinat ovat olleet helposti suomalaisten käytettävissä jo melkein 20 vuotta. Ihmiset ovat jo tottuneet siihen, ettei jäsenvaltioiden välillä ole enää esteitä kuten tulleja, kaksoisverotusta, työvoimarajoituksia jne. Euroopan Unionin neljän perusperiaatteen, henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden, toteuttaminen on helpottanut huomattavasti mm. liike-elämän arkipäivää yhteismarkkinoilla. Ensimmäisen kolmen periaatteen toteuttamista nähdään nykyään jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi käytettäessä ulkomaalaista työvoimaa tai ostettaessa tavaraa tai palveluita muista EU-maista.

Kuitenkin pääoman liikkuvuuden ja käytön osalta tilanne ei ole niin yksinkertainen. Yhtenä pääoman hallitsemisen muotona on yhtiö. Yleensä ylikansallista liiketoimintaa haluava yhtiö harjoittaa toimintaansa perustaen valtiokohtaisia tytäryhtiöitä. Konsernirakenteen käytöstä seuraa suuria hallintokuluja ja suuri hallinnollinen kuormitus.

Rajat ylittävän pääoman käytön helpottamisen yhdeksi välineeksi on mahdollinen Eurooppayhtiö (SE, latinaksi Societas Europaea), johon alun perin kohdistettiin paljon odotuksia. Eurooppayhtiöön sovelletaan eurooppayhtiön (SE) säännöistä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2157/2001 sekä eurooppayhtiötä koskevaa kansallista lakia, Eurooppayhtiölakia (13.8.2004/742), joka tuli Suomessa voimaan 8.10.2004.

Eurooppayhtiön mahdollisuudet:

– rajat ylittävien rakennejärjestelyjen helpottaminen luopumalla konsernirakenteesta ja toimiminen muissa maissa sivuliikkeen avulla,
– pääoman käytön tehostaminen soveltaen varojen sijoittamiseen yhtiön kotivaltion yhtiölainsäädäntöä, sekä
– liiketoimintamahdollisuuden tehokkuus mahdollisuudella siirtyä joustavasti jäsenvaltiosta toiseen purkamatta yhtiötä

Eurooppayhtiön muodostamisen vaihtoehdot:
1. Vähintään kahden EU:n jäsenmaissa rekisteröidyn julkisen osakeyhtiön sulautuminen,
2. Vähintään kahden EU:n jäsenmaissa rekisteröidyn yhtiön holdingeurooppayhtiön perustaminen,
3. Julkisen osakeyhtiön muuttaminen Eurooppayhtiöksi, tai
4. Eurooppayhtiön perustaminen osakkeita merkitsemällä, johon osallistuvat vähintään kahdessa EU:n jäsenmaassa rekisteröidyt yhtiöt.
Eurooppayhtiön perustamiseen sovelletaan osakeyhtiölain säännöksiä julkisesta osakeyhtiöstä, jollei eurooppayhtiöasetuksessa toisin säädetä.

Asianajotoimisto Legistum Oy:llä on kokemuksia Eurooppayhtiön perustamisesta. Olemme osallistuneet Eurooppayhtiön perustamiseen eri EU:n jäsenmaissa rekisteröityjen emoyhtiöiden ja tytäryhtiöiden sulautumisen kautta. Suomessa Eurooppayhtiöitä on rekisteröity vain muutama.

Nikolai Juferev

Osakassopimuksen laatiminen

Osakassopimus on asiakirja, jossa sovitaan yhtiön omistajien kesken siitä, miten yhtiön hallinto halutaan järjestää, muun muassa millaisia hallintoelimiä yhtiöön perustetaan ja miten niissä tehdään päätöksiä, ja siitä, mitkä ovat kunkin omistajan tehtävät ja velvollisuudet yhtiössä. Osakassopimus sisältää siten määräykset, ensinnäkin, yhtiön omistajien keskinäisistä suhteista ja toisaalta kunkin osaomistajan ja yhtiön välisestä suhteesta.

Osakassopimuksessa voidaan sopia muun muassa siitä, millä ehdoilla osakeyhtiön osakkeita voidaan lunastaa tai luovuttaa muille, kuin yhtiön omistajille, siitä, millainen salassapitovelvollisuus tai kilpailukielto omistajille asetetaan ja siitä, miten yhtiössä jaetaan voittoa.

Osakassopimus on vapaamuotoinen asiakirja, joten omistajat voivat päättää, mistä asioista he siinä määräävät. Lisäksi, osakassopimusta ei tarvitse rekisteröidä, eikä sen sisällöstä muutoinkaan tarvitse antaa tietoa muille, kuin sopijapuolille itselleen.

Aina kun yrityksessä on enemmän kuin yksi omistaja, kannattaa osakassopimus tehdä. Sopimus on järkevintä laatia kirjallisesti, jotta vältytään erimielisyyksiltä siitä, mitä tosiasiassa on sovittu. Osakassopimuksen tekeminen kannattaa, koska sillä voidaan varmistaa, että omistajilla on yhteiset tavoitteet ja näkemykset siitä, mihin yhtiö pyrkii. Osakassopimuksen olemassaolo voi myös tosiasiassa tehostaa yhtiön toimintaa, kun jokaisella osaomistajalla on selkeä käsitys yhteisistä tavoitteista ja omasta roolistaan niiden saavuttamisessa ja yhtiön toiminnassa.

Osakassopimuksella voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä erimielisyyksiä ja riitoja, kun ennalta sovitaan muun muassa kunkin tehtävistä yhtiössä sekä voitonjaosta siten, ettei näiden osalta myöhemmin ilmene väärinymmärryksiä tai toisistaan eroavia käsityksiä. Osakassopimus on siten myös riskienhallinnan väline.

Osakassopimus sitoo omistajia ja sen rikkomisesta voi seurata sopijapuolen vahingonkorvausvelvollisuus muita sopimuksen osapuolia kohtaan. Lisäksi osakassopimuksessa voidaan asettaa sopimussakko sille, joka ei noudata sopimuksen määräyksiä.

Osakassopimus on tarpeen siksi, että pelkästään lainsäädännöstä ei saada vastausta kaikkeen. Osakeyhtiölaissa säädetään asioista vain pääpiirteittäin ja yhtiössä on siksi usein tarpeen laatia tarkemmat, yhtiökohtaiset säännöt. Lisäksi osakassopimus tarkentaa ja täsmentää sellaisillekin osaomistajille, jotka eivät tunne osakeyhtiölain sisältöä, millaisia sääntöjä yhtiön toiminnassa noudatetaan.

Osakassopimuksen laatiminen on tavallisinta ja järkevintä jo ennen kuin yhtiö perustetaan. Estettä ei ole kuitenkaan osakassopimuksen laatimiselle yhtiön perustamisen jälkeen.

Tutustu myös: www.osakassopimus.fi

Osakeannin järjestäminen

Osakeyhtiön toiminta voi olla rahoitettu joko yritykseen tehdyillä sijoituksilla tai yhtiön toiminnasta saadulla tulolla. Yhtiön toiminnasta saatu tulo voidaan käyttää toiminnan rahoittamiseen silloin, kun sitä ei ole kokonaan jaettu osakkeenomistajille. Osakeyhtiön pääoma jakaantuu vieraaseen ja omaan pääomaan.

Yritykseen tehdyt sijoitukset muodostavat vieraan pääoman ja yhtiön muu varallisuus on sen omaa pääomaa. Omaa pääomaa on muun muassa yrityksen osakepääoma, jonka muodostaa yhtiön osakkeiden yhteenlaskettu arvo.

Osakepääoman on osakeyhtiölain mukaan oltava vähintään 2 500 euroa. Edelleen yhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun ja vapaaseen omaan pääomaan. Vapaata omaa pääomaa on yrityksen tuotto. Osakeyhtiön vapaa oma pääoma, toisin kuin sidottu oma pääoma, saadaan jakaa yhtiön osakkeenomistajille, mikäli yhtiössä näin päätetään.

Osakeyhtiössä tärkein omistuksen yksikkö ovat osakkeet. Osakkeenomistajat omistavat osakkeiden muodossa ”osia yhtiöstä”. Siten se, montako osaketta osakkeenomistaja omistaa, määrittää usein myös sen, paljonko hänellä on yhtiössä päätösvaltaa.

Osakeyhtiö voi antaa merkittäväksi uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan. Tätä kutsutaan osakeanniksi. Osakkeet voidaan antaa merkittäväksi joko maksutta tai maksua vastaan, jolloin osakeyhtiö saa osakeannista samalla varoja.

Pääsääntöisesti niillä, joilla ennestään on osakeyhtiön osakkeita, on etuoikeus yhtiön osakeannissa merkittäväksi annettaviin osakkeisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on halutessaan oikeus merkitä osakkeita samassa suhteessa, kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita. Näin menetellen, vaikka osakeannissa annettaisiin uusia osakkeita, osakkeenomistajat eivät menetä suhteellista asemaansa yhtiön omistuksessa, mikäli he merkitsevät osakkeita nimiinsä samassa suhteessa, kuin missä he omistivat osakkeita ennestään.

Jos osakkeenomistajat päättävät olla merkitsemättä kaikkia osakkeita, joiden merkintään heillä olisi oikeus, voidaan osakkeita merkitä muussa, kuin olemassa olevan omistuksen suhteessa. Tällöin päätetään, kuka osakkeita saa merkitä ja myös muut kuin osakkeita yhtiössä ennestään omistavat henkilöt voivat saada merkitä osakkeita.

Osakeannin järjestäminen voidaan eräissä tapauksissa järjestää myös siten, että osakkeita ennestään omistavilla ei ole etuoikeutta merkitä osakkeita. Tällaista osakeantia kutsutaan suunnatuksi osakeanniksi. Koska osakeannilla ei pääsääntöisesti ole tarkoitus aiheuttaa muutoksia omistussuhteisiin yhtiössä, on suunnatun osakeannin järjestäminen sallittu vain, mikäli siihen on yhtiössä painava taloudellinen syy. Suunnatussa osakeannissa päätetään, kenelle oikeus merkitä osakkeita annetaan. Yhtiössä voidaan näin päättää antaa merkintäoikeus esimerkiksi yhtiön työntekijöille.

Toisaalta osakeanti voi olla joko maksullinen tai maksuton. Maksullisessa osakeannissa nimensä mukaisesti, osakkeita merkitsevät maksavat merkinnästä määrätyn hinnan. Merkinnästä maksettavan hinnan tulisi olla käypä hinta.

Maksuton osakeanti tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtiön vapaasta omasta pääomasta siirretään varoja yhtiön osakepääomaan. Tällöin annetaan samalla uusia osakkeita, jotka ”jaetaan” osakkeenomistajien kesken samassa suhteessa, kuin heillä on osakkeita ennestään. Osakkeiden ja osakepääoman määrä kasvaa, mutta osakkeenomistajien asema yhtiössä säilyy entisellään, kun kukin osakkeenomistaja saa osakkeita omistuksensa suhteessa. Maksutonkin osakeanti voidaan järjestää suunnattuna, mutta vain poikkeuksellisesti, mikäli siihen on yhtiössä ja yhtiön kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy.

Lisäksi yhtiö voi antaa erityisiä oikeuksia tai optioita. Nämä oikeudet oikeuttavat oikeudenhaltijan saamaan uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Myös optio- ja erityiset oikeudet annetaan maksua vastaan ja yhtiö saa niistä siten varallisuutta. Oikeus voidaan antaa joko sellaisena, että sen haltija saa halutessaan merkitä osakkeita, mutta hänellä ei ole siihen velvollisuutta, tai sellaisena, että sen haltijalla on velvollisuus merkitä osakkeita.

Tutustu myös: www.osakassopimus.fi

Hallituksen jäsenen vastuu osakeyhtiössä

yrityskauppa

Osakeyhtiön hallituksen tehtävä osakeyhtiössä on huolehtia sen hallinnosta sekä yhtiön toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Lisäksi hallituksen jäsenen vastuu ulottuu myös yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukaiseen järjestämiseen.

Koska hallitus on osakeyhtiössä yleensä se elin, jolla on valta tehdä yhtiötä koskevat liiketaloudelliset päätökset, kantaa se myös vastuun tällaisista päätöksistä. Hallitus voi luovuttaa päätösvallan joissain asioissa myös muille elimille osakeyhtiössä, esimerkiksi yhtiökokoukselle. Hallituksella ei luonnollisesti ole vastuuta päätöksistä, jotka yhtiökokous on tehnyt. Näin ollen hallituksen jäsenen vastuu ei myöskään ulotu päätöksiin, jotka yhtiökokous tekee. Hallituksen oikeus siirtää asioitaan yhtiökokouksen päätettäväksi ja siten vapautua sitä päätöstä koskevasta vastuusta ei koske kuitenkaan kaikkia asioita. Lisäksi, hallitus voi joutua vastuuseen yhtiökokouksen päätöksestä siltä osin, kun se on pannut yhtiökokouksen täytäntöön.

Osakeyhtiön hallituksella on velvollisuus kohdella yhtiön osakkeenomistajia yhdenvertaisesti. Lisäksi hallituksella on velvollisuus kaikessa toiminnassaan pyrkiä edistämään yhtiön etua. Hallituksen jäsenten edellytetään lisäksi kaikessa toiminnassaan toimivan huolellisesti. Jos hallituksen jäsen rikkoo näitä velvollisuuksiaan esimerkiksi ”suosimalla” jotakuta osakkeenomistajaa muiden osakkeenomistajien kustannuksella tai pyrkii yhtiön kustannuksella muihin päämääriin, kuin yhtiön yhteisen edun edistämiseen, voi häntä kohdata vahingonkorvausvastuu. Hallituksen jäsenen edustaessa yhtiötä, on hänen aina syytä varmistua edustamisoikeudestaan. Jäsenen on varottava toimimasta yhtiön puolesta silloin, jollei hänellä olekaan kyseisessä asiassa edustamisoikeutta, sillä esteellisenä tehty toimi saattaa myös herkästi saattaa jäsenen vastuuseen toimistaan.

Hallituksen jäsenen vahingonkorvaukset

Lähtökohta on, että jos hallituksen jäsen toiminnallaan aiheuttaa osakeyhtiölle vahinkoa, joutuu hän tämän vahingon korvaamaan. Kuitenkin, hallituksen jäsen voi joutua korvaamaan vain joko tahallaan tai huolimattomuudestaan aiheuttamansa vahingon. Huomioitava on myös se, että jos hallituksen jäsen on toiminut huolellisesti ja arvioinut jonkin toimen yhtiön edun mukaiseksi, ei tämän voida katsoa joutuvan vastuuseen vain siitä syystä, että toimi myöhemmin osoittautuukin yhtiön kannalta epäedulliseksi. Jo se, että hallituksen jäsen äänestää hallituksen kokouksessa jonkin asian puolesta, voi aiheuttaa hallituksen jäsenen vastuun. Jotta siis yksittäinen jäsen haluaisi vapautua vastuusta, tulisi hänen äänestää hallituksen kokouksessa mahdollisesti vahinkoa aiheuttavaa päätöstä vastaan. Lisäksi hallituksen jäsenen kannattaa kertoa näkemyksestään ja kannastaan äänestyksessä jollekin hallituksen ulkopuoliselle taholle, esimerkiksi yhtiön tilintarkastajalle. On huomattava, että hallituksen jäsenet eivät välty vastuulta heittäytymällä passiiviseksi. Myös laiminlyönnistä yhtiölle aiheutuva haitta voi aiheuttaa hallituksen jäsenen vastuun.

Se, milloin hallituksen jäsenen voidaan katsoa toimineen huolellisesti ja näin mahdollisesti vapautuvan vastuusta, saattaa riippua siitä, mitä jäsenen on voitu olettaa tietävän tämän osallistuessa jostain asiasta päättämiseen. Luonnollisesti näin esimerkiksi tietyn alan ammattilaisen voidaan otaksua tietävän omasta alastaan paljon. Hallituksen jäsenen on syytä aina hankkia riittävät tiedot asioista, joista päättämiseen hän osallistuu, jotta hänen ei voida katsoa toimineen huolimattomasti. Hallitus tai hallituksen jäsen ei saa noudattaa sellaista osakeyhtiön muun elimen päätöstä, joka on osakeyhtiölain säännösten tai yhtiöjärjestyksen vastainen.

Hallitus on osakeyhtiössä pääsääntöisesti myös se elin, joka päättää, vaatiiko yhtiö vahingonkorvausta taholta, joka on aiheuttanut sille vahinkoa. Tällöin tietenkin, mikäli vahingon aiheuttajana on ollut joku hallituksen jäsenistä, ei tämä jäsen voi itse osallistua asian käsittelyyn. Lisäksi, joskus kyseisen päätöksen tekee osakeyhtiön yhtiökokous.

Toisaalta, vaikka hallitus tai yhtiökokous myöntäisikin hallituksen jäsenelle vastuuvapauden, voi vahingonkorvausvastuu tulla vielä kyseeseen, mikäli joku osakeyhtiön osakkeenomistajista nostaa hallituksen jäsentä vastaan vahingonkorvauskanteen. Joskus yhtiöjärjestyksessä on voitu rajoittaa hallituksen jäsenten vastuuta heidän toiminnallaan yhtiölle aiheuttamistaan vahingoista. Tällainen määräys voidaan yhtiöjärjestykseen ottaa vain, mikäli kaikki osakkeenomistajat siihen suostuvat.

Osakeyhtiölain tai yhtiön yhtiöjärjestyksen rikkomisesta seurannut, yhtiölle tai sen osakkeenomistajalle aiheutunut vahinko saattaa myös muodostaa vastuun hallituksen jäsenelle. Näin on myös eräitä muita lakeja rikkomalla aiheutettujen vahinkojen osalta, muun muassa kirjanpitolaki on hyvä esimerkki tästä. Hallituksen jäsen voi välttyä lakeja tai yhtiöjärjestystä rikkomalla aiheuttamastaan vahingosta johtuvasta korvausvastuusta vain osoittamalla, että hän on toiminut huolellisesti. Lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomisen seurauksena voi hallituksen jäsenen korvattavaksi tulla myös muulle taholle, kuin yhtiölle tai sen osakkeenomistajille aiheutettu vahinko.

Myös osakeyhtiössä noudatettavat menettelyt koskien esimerkiksi yhtiön kirjanpitoa, luovat velvollisuuksia ja sen myötä vastuuta hallituksen jäsenille. Muun muassa tilinpäätösasiakirjojen rekisteröitäväksi-ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa hallituksen jäsenelle asetettavaan sakkoon ja myös kirjanpitolaissa asetettujen velvollisuuksien rikkominen osakeyhtiössä voi aiheuttaa hallituksen jäsenen vastuun.

Tutustu myös: www.osakassopimus.fi

Janne Mettovaara

Konkurssi ja konkurssin välttäminen

Konkurssi voi tulla kyseeseen sellaisen velallisen kohdalla, joka ei kykene vastaamaan veloistaan. Tällöin konkurssissa olevan (= velallisen) kaikki velat maksetaan. Konkurssissa selvitetään, mitä omaisuutta ja toisaalta mitä velkoja velallisella on. Koko velallisenomaisuus jaetaan velkojien kesken pääsääntöisesti siten, että ne velkojat, joille velallinen on eniten velkaa, saavat suurimman ja ne, joiden saatava on pienin, saavat pienimmän osuuden velallisen yhteenlasketusta omaisuudesta. Konkurssi tulee kysymykseen vain jos velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Velallisen on siis oltava maksukyvytön, jotta konkurssi voi tulla kysymykseen.

Konkurssiin voidaan asettaa niin yritys, kuin yksityishenkilökin. Konkurssi ei ala automaattisesti vaan sitä on haettava käräjäoikeudelta. Hakemuksen voi tehdä velallinen itse tai joku tämän velkojista. Jos käräjäoikeus päättää asettaa velallisen konkurssiin, määrätään konkurssipesälle pesänhoitaja. Tällöin velallisella ei enää itsellään ole oikeutta päättää omasta omaisuudestaan vaan oikeus siirtyy pesänhoitajalle. Pesänhoitajan tehtävä on konkurssin alkamisesta lähtien huolehtia konkurssipesän omaisuudesta sekä muun omaisuuden, kuin rahan, muuttamisesta rahaksi. Pesänhoitaja myös pyrkii selvittämään, mitä velkoja velallisella on, joskin velkojien on itsekin oltava aktiivisia siten, että niiden on ilmoitettava pesänhoitajalle velalliselta olevat saatavansa. Konkurssi voi myös raueta. Näin käy silloin, jos konkurssipesällä on vain hyvin vähän varoja. Myös konkurssin raukeamisesta päättää käräjäoikeus.

Vaikka konkurssin tarkoitus on maksaa velallisen kaikki velat, on kuitenkin huomattava, että konkurssi ei tarkoita, että sen päätyttyä velallisella ei olisi mitään velkoja, vaan konkurssin päätyttyä maksamatta olevat velat jäävät olemaan ja jos velallinen myöhemmin saa omaisuutta, on sen käytettävä tämäkin omaisuus velkojen maksuun.

Joskus yritys voidaan vielä palauttaa toimintakuntoon, vaikka sen taloustilanne vaikuttaisikin heikolta. Yrittäjän on syytä pyrkiä välttymään konkurssilta, sillä konkurssin seurauksena yrittäjän toiminta ja etenkin toiminnan rahoitus jatkossa tavallisesti vaikeutuu. Konkurssin kokeneen yrittäjän voi olla vaikea perustaa uutta yritystä, sillä niin toiminnan rahoittajien, kuin yrityksen sidosryhmienkin voi olla vaikea luottaa konkurssin kokeneeseen yrittäjään.

Yrityksen toiminnan tervehdyttäminen on usein velkojienkin kannalta kannattavampi ratkaisu, kuin konkurssi, sillä konkurssissa on hyvin harvinaista, että velallisen omaisuudesta pystyttäisiin maksamaan velkojille heidän koko saatavansa määrä ja näin velkojilta jää saamatta osa heille kuuluvista saatavista. Tästä syystä joskus yrityksen rahoittajat voivat suostua jopa myöntämään lisää lainaa talouskriisissä olevalle velallisyritykselle, jotta sen talous saataisiin vielä korjattua.

Konkurssilta välttyäkseen on yrittäjän reagoitava heti, kun hän huomaa yrityksen taloudellisen tilanteen heikentyneen. Tällöin on mahdollisimman nopeasti selvitettävä yrityksen tilanne ja tehtävä sillä perusteella ratkaisuja siitä, miten yrityksen tilaan puututaan.

Yksi tapa välttää konkurssi ja tervehdyttää velallisen taloustilanne, on saneerausmenettely tai yksityishenkilön velkajärjestely. Tällaisessa menettelyssä käräjäoikeus vahvistaa velalliselle saneerausohjelman, silloin kun velallinen on yritys tai maksuohjelman silloin, kun velallinen on yksityishenkilö. Ohjelmaa noudattaen velallisen on tarkoitus saada taloudellinen tilanteensa korjattua.

Myös saneerausmenettelyn tai yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittamista on haettava käräjäoikeudelta ja myös saneerausmenettelyn ja yksityishenkilön velkajärjestelyn edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön. Käräjäoikeus lisäksi vahvistaa saneeraus- tai maksuohjelman vain silloin, jos se pitää realistisena, että saneerausmenettelyn avulla velallisen maksukyky saadaan palautettua.

Osakassopimus

Osakassopimus on osakeyhtiön osakkeenomistajien välinen sopimus, jolla säännellään osakkaiden keskinäisiä suhteita ja osakkaiden oikeuksia ja velvollisuuksia yhtiössä. Osakassopimus parhaimmillaan toimii myös tärkeänä elementtinä yhtiön tulevaisuudentavoitteiden suunnittelussa.

Yritystoimintaa aloitettaessa törmätään suureen määrään erilaisia kysymyksiä, jotka vaativat ratkaisuja. Usein toimiala ja toimintamalli on päätetty, mutta käytännön toteutus paljastaa lukemattomia kysymyksiä, joita aiemmin kukaan ei ole tullut ajatelleeksi. Kunnollisen liiketoimintasuunnitelman laatiminen auttaa jäsentämään toiminnan edellytyksiä ja ongelmakenttää. Osakassopimus ja syventyminen ajatuksella sen sisältöön voi myös toimia hyvin selkeyttävänä työkaluna yhtiön toiminnassa.

Osakeyhtiöllä on yhtiöjärjestys, jossa säädetään tietyistä osakeyhtiölain määräämistä asioista. Perustamisvaiheessa on myös ilmoitettava perusilmoituksessa määrätyt asiat yhtiöstä ja sen hallinnosta. Nämä ovat osakeyhtiölain ja muun lainsäädännön asettamia vaatimuksia yhtiön byrokratian perustamiseksi, mutta ne eivät juurikaan auta yhtiön asioiden päivittäisessä hoidossa tai yhtiön strategian määrittelemisessä. Kun ryhdytään taloudellisesti merkittävään toimintaan ja mahdollisesti sitoudutaan suurella riskillä tai koko omaisuudella yhtiöön, sitoudutaan myös yhtiökumppaneihin mahdollisesti loppuelämäkseen. Tällöin on syytä istua alas ja käyttää jopa muutama tunti pitkäaikaisen strategian suunnittelemiseen – mitä osapuolet haluavat yhteiseltä projektilta ja mihin yhtiön toiminnassa tähdätään?

Tässä vaiheessa kuvaan astuu osakassopimus, joka on vapaaehtoinen ratkaisu. Osakassopimuksessa voidaan vapaasti ja ei-julkisesti keskustella osapuolten välisesti tavoitteista, odotuksista, velvollisuuksista, oikeuksista ja suunnitelmista. Itse prosessista seuraa myös se, että osakkaat joutuvat analysoimaan tarkasti mitä he todella haluavat ja tässä asian kirjoittaminen paperille on usein tilanne, joka tuo esiin tärkeitä seikkoja. Saatetaan huomata, ettei kaikesta ollakaan samaa mieltä tai nyt vasta huomataan, ettei olla tultu ajatelleeksi jotain hyvinkin tärkeää tai ratkaisevaa asiaa. Jokainen yhtiö tarvitsee strategian eli systemaattisen näkemyksen siitä, mikä on yhtiön päämäärä tai tavoite. Yhtiön johdon tulee tietää ja tuntea se ja olla sitoutunut sen toteuttamiseen. Tämä yhtiön strategia sekä omistajatahto tulee esiin hyvin valmistellussa osakassopimuksessa. Hyvän osakassopimuksen ominaisuus on myös se, että siihen sitoutuminen ei ole vastahakoista,vaan sen sisällön pitää olla kunkin osapuolen hyväksymä asia, johon halutaan sitoutua.

Elinkeinotoimintaa säätelee lukuisa määrä yleislakeja sekä mahdollisesti toimialasta riippuen erityissäännöksiä. Osakassopimus asettuu lainsäädännön alapuolelle, jotensillä ei voida sopia lain pakottavista säännöksistä poikkeavasti. Osakkailla on kuitenkin suuri sopimusvapaus keskinäisten suhteidensa järjestämisestä.

Tästä normihierarkisesta järjestyksestä johtuvat erot on kuitenkin huomioitava. Jos osakassopimuksessa on esimerkiksi sovittu, että jokaisella sopimuksen osapuolella olevan oikeus asettaa yksi hallituksen jäsen äänivallasta riippumatta, voi enemmistö osakas kuitenkin tehdä tällaisen päätöksen yhtiökokouksessa. Päätös on osakeyhtiölain mukainen, eikä sitä voida moittia pätemättömyyskanteella. Sen sijaan voidaan nostaa kanne osakassopimuksen rikkomisesta käräjäoikeudessa.

Toisin kuin kaikkia osakkaita sitova yhtiöjärjestys, osakassopimus sitoo vain sen osapuolia. Yhtiöjärjestyksen muuttaminen on yhtiökokouksen tehtävä ja muutos tulee voimaan, kun se rekisteröidään kaupparekisteriin. Osakassopimus sen sijaan on osapuolten välinen eikä sen voimaantulemiseen tarvita viranomaistoimia. Näin useimmat osakassopimukset jäävät täysin osapuolten välisiksi. On kuitenkin olemassa säännöksiä, joiden mukaisesti poikkeustapauksissa osakassopimuskin täytyy tuoda julkisuuteen. Yhtiöjärjestystä rajoittaa osakeyhtiölaki, mutta osakassopimuksessa voidaan sopia myös muista asioista ja paljon laajemman sopimusvapauden puitteissa.

Osakassopimukseen pätee sama kuin niin moneen muuhunkin sopimukseen: sopimusta laadittaessa kaikki on hyvin ja yhteistyö sujuu. Kun seuraavan kerran allekirjoittamisen jälkeen sopimusta katsotaan ollaan pahimmassa tapauksessa ”napit vastakkain”. Tällöin toivotaan, että osakassopimus on hyvin tehty ja siinä on varauduttu riittävästi sillä hetkellä käsillä olevaan tilanteeseen, joka sopimusta tehtäessä tuntui todella kaukaiselta. Kaikki mitä sovitaan tulee tehdä kirjallisesti ja pitää mielessä, että tuolloin ei sovita siitä, kun asiat sujuvat hyvin, vaan sopimukselle on tarkoitus turvata yhtiön, osapuolten ja osakkaiden oikeuksia silloin, kun käsillä on kriisitilanne. Ääritilanteessa osakassopimuksen tehtävänä on myös osakkaiden yhteistyön ajauduttua umpikujaan tarjota ulospääsy ja turvata siten yhtiön toiminnan jatkuvuus.

Osakassopimuksen laatiminen on niitä asioita, joissa asiantuntijan käyttämisestä on korvaamaton apu. Valmissopimuksia voi löytää ja käyttää, mutta tällöin ei kyseessä välttämättä ole yhtiön ja sen osakkaiden etuja suojaava ja toimintaa edesauttava osakassopimus, vaan asiakirja, jossa sovitaan lukematon määrä asioita, jotka eivät kaikki edes välttämättä liity kyseisen yhtiön toimintaan. Suurempi riski on vielä se, että valmissopimusta käytettäessä jää sopimatta keskeisiä asioita. Sopimuksia ei kannata tehdä vain sopimuksen tekemisen takia. Jokaisen sopimusehdon tulee merkitä jotain allekirjoittajalleen. Kyseessä ei ole käytetyn auton tai asunnon kauppakirja, vaan yhtiön omistajien välinen yhteisymmärrys omistajien tahdosta ja yhtiön tulevaisuudesta. Osakassopimus tulee aina tehdä kyseisen yhtiön ja sen omistajien lähtökohdista todellinen omistajatahto selvittäen.

Karri Koskenkorva

lakimies, varatuomari

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:n lakimiehenä hoitaen muun muassa osakassopimuksiin liittyviä toimeksiantoja.

Aiheeta lisää:

www.osakassopimus.fi