Etusivu » kauppa

Avainsana: kauppa

Koronaviruksen aiheuttamat muutokset lomauttamisen sääntelyyn

Josefine Vannio

Yleistä YT-neuvotteluista ja lomautuspäätöksestä

Mikäli yritys harkitsee lomauttamista, joudutaan ennen tätä pitämään yhteistoimintaneuvottelut, jos yrityksessä olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään kaksikymmentä.  Koko prosessi alkaa siten, että työnantaja antaa kirjallisen neuvotteluesityksen. Kirjallinen neuvotteluesitys annetaan, jos työnantaja harkitsee yhden tai useamman työntekijän irtisanomista, lomauttamista tai osa-aikaistamista. Kirjallisella neuvotteluesityksen tarkoituksena on käynnistää YT-neuvottelut ja työllistämistoimenpiteet. Kirjallinen neuvotteluesitys tulee esittää viimeistään viisi päivää ennen neuvottelujen aloittamista, jolloin neuvotteluja ei saa aloittaa tätä aikaisemmin, vaan sen aloittamiselle on varattava vähintään viiden päivän siirtymäaika.

Jos työnantajan harkitsemat lomauttamiset kohdistuvat alle kymmeneen työntekijään taikka enintään 90 päivään ja vähintään kymmeneen työntekijään, työnantajan neuvotteluvelvollisuus täyttyy kun neuvottelut käydään vähintään 14 päivän kuluessa niiden aloittamisesta. Jos lomautukset kohdistuvat yli 90 päivän ajanjaksoon, neuvotteluvelvollisuus täyttyy, kun neuvotteluja on käyty vähintään kuuden viikon ajanjaksona niiden alkamisesta. Mikäli neuvottelujen päätyttyä päädytään lomauttamaan henkilöstöä, työnantajan on työsopimuslain mukaisesti annettava lomautusilmoitus viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista. Työntekijöitä ei täten voida lomauttaa välittömästi YT-neuvottelujen päätyttyä, vaan ensin on annettava lomautusilmoitus.

Lomauttamien Koronavirusepidemian vuoksi

Koronavirustilanne on lisännyt yritysten lomautustarvetta, minkä vuoksi hallitus on päättänyt toimista, joilla lomauttamisesta tehdään yrityksille mahdollisimman joustavaa ja edullista tässä koronavirustilanteen aiheuttamassa poikkeuksellisessa tilanteessa. Yhteistoimintalain vähimmäisneuvotteluaikoja lyhennetään lomautustilanteessa nykyisestä 14 päivästä ja nykyisestä kuudesta viikosta molemmista viiteen päivään. Lisäksi lomautusoikeus laajennetaan koskemaan myös määräaikaisia työsopimuksia samassa laajuudessa kuin se koskee toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia. Lomautustilanteessa työntekijällä on oikeus työttömyysturvaan sekä oikeus purkaa työsopimus määräaikaisuudesta huolimatta. Työsopimuslain mukaista 14 päivän lomautusilmoitusaikaa lyhennetään myös viiteen päivään. Nämä muutokset toteutetaan poikkeuslaissa väliaikaisina muutoksina ja ne ovat parhaillaan valmistelussa. Nämä lyhyemmät määräajat eivät siis ole vielä sovellettavissa, mutta tulevat sovellettavaksi kun uusi väliaikainen poikkeuslaki astuu voimaan.

Myös työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet taikka neuvottelevat parhaillaan poikkeusjärjestelyistä koskien työnantajan neuvotteluvelvollisuuden täyttymistä, toisin sanoen YT-neuvottelujen kestoa. Neuvottelut kohdistuvat myös lomautusilmoituksen ajan lyhentämiseen. Esimerkiksi PAM on sopinut määräaikaisista muutoksista tiettyjen alojen työehtosopimuksiin. Kaupan alalla neuvotteluesitys on annettava viimeistään kolme päivää ennen neuvottelujen aloittamista ja neuvottelujen enimmäiskesto on laissa säädetyn 14 päivän sijaan neljä päivää, myös lomautusilmoitusaika lyhenee lain edellyttämästä 14 päivästä 7 päivään. Matkailu- ja ravintola-alalla neuvotteluesitys on annettava viimeistään kolme päivää ennen neuvottelujen aloittamista ja neuvottelujen enimmäiskesto on laissa säädetyn 14 päivän sijaan viisi päivää. Lomautusilmoitusaika lyhenee 5 päivään. Vastaavanlaisia muutoksia on myös kiinteistöpalvelualalla; hiihtokeskus- ja ohjelmapalvelualalla; huvi-, teema ja elämyspuistoalalla sekä Avecran junapalveluhenkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa.

Josefine Vannio

Oravannahkakauppa kvartaalitaloudessa

Vaihdantatalous on historiallisesti erittäin merkittävä kaupankäynnin muoto. Aikanaan koko yhteiskuntamme talous perustui vaihdantaan. Myös modernissa yhteiskunnassamme vaihdannalla on merkittävä asema. Yksityishenkilöiden välillä vaihdanta on yleistä samalla tavalla kuin lainaaminen tai tarpeettoman omaisuuden lahjoittaminenkin. Usein kuitenkin unohdetaan, että vaihtokaupoilla on merkittävä asema myös liiketoiminnassa. Vaihtokauppojen tekemistä puoltavatkin usein monet seikat.

Liiketoiminnassa on täysin sallittua tehdä vaihtokauppoja. Lainsäädäntömme ei edellytä, että tuote tai palvelu ostetaan rahalla, vaan maksun voi suorittaa myös palvelulla tai tuotteella. Vaihtokaupat ovatkin usein käytännöllinen ja transaktiokustannuksiltaan edullinen tapa hankkia hyödykkeitä. Vaihtokaupalla helpotetaan kassatilannetta, edistetään omien tuotteiden tai palveluiden myyntiä sekä syvennetään osapuolten yhteistyötä. Vaihtokauppa tarjoaa myös mahdollisuuden joustaville ”maksuehdoille”. Varsinkin aloittaville liiketoiminnoille, joilla usein on kassaongelmia samanaikaisesti investointitarpeen kanssa, voidaan vaihtokauppoja toteuttamalla helpottaa edellä mainittuja vaikeuksia.

Vaihtokauppoja tehtäessä on muistettava, että vaihtokauppa on osa liiketoimintaa eli vaihtokaupassa saatu vastike on yhtiön verollista liikevaihtoa. Jos liiketoiminta on arvonlisäverollista, on vaihtokaupastakin suoritettava arvonlisävero ja vaihtokaupat on kirjattava kirjanpitoon. Tämä johtaakin siihen, että vaihtokaupoille pitää antaa rahallinen arvo. Tällöin käytännössä vaihtokaupat on toteutettava niin, että osapuolet kirjoittavat toisilleen laskut, jotka kuitataan kuittausta koskevien säännösten mukaisesti. Vaihtokaupan toteuttaminen ”pimeästi” onkin verorikos ihan samalla tavalla, kuin mikä tahansa kirjanpidon ulkopuolelle jätetty myynti.

Edellä on esitetty monia seikkoja, jotka puoltavat vaihtokauppojen tekemistä. Vaihtokaupoissakin on omat ongelmansa. Ensinnäkin osapuolilla ei aina ole sellaisia tuotteita tai palveluja, joita voidaan vaihtaa. Toisaalta usein on niin, että osapuolilla ei ole tarvetta toistensa tuotteille tai palveluille samanaikaisesti, vaan toisen osapuolen suoritettava vastike jää myöhemmin toteutettavaksi. Tällöin jää avoimeksi, syntyykö suoritteensa jo luovuttaneelle taholle tarvetta toisen tuotteille tai palveluille. Toisaalta vastikkeen suorittaminen tulevaisuudessa saattaa estyä. Ongelmaksi voi muodostua myös se, milloin vastike erääntyy ja miten vastikkeelle suoritetaan korkoa.

Vaihtokauppojen turvallinen tekeminen edellyttääkin, että asia sovitaan selkeästi kirjallisesti etukäteen. Sopimuksen tulee kattaa suoritus ja vastasuoritus, laadulliset määrittelyt ja ajalliset rajat. Ensimmäiseksi suoritteensa tekevä osapuoli kirjaa suoritteensa rahassa arvioituna ja yksilöitynä aivan kuten laskua vastaan tehdyssä suoritteessakin. Samalla on sovittava aika, jonka aikana vastasuoritteen pitää tapahtua. Tulee myös sopia, että ellei vastasuoritetta tehdä tuotteilla tai palveluilla sen takia, että:

a) vastasuoritteelle ei ole tarvetta tai

b) jos vastasuoritetta ei muusta syystä tehdä sovitussa ajassa,

vastasuorite tehdään rahassa edellä mainittua laskua vastaan. Myös korkoehdot on sovittava.

Edelleen varsinkin palveluja käytettäessä maksuvälineenä vaihtokaupassa saattaa palvelun laadullisen sisällön arviointi tuottaa hankaluuksia, kun vaikkapa ensisuorittaja ei olekaan tyytyväinen toisen osapuolen myöhemmin suorittamaan palveluun. Tällöin käytännössä tilattu palvelu on maksettu jo etukäteen, mistä johtuen erityisesti palveluiden laadullisen arvioinnin hankaluuden takia reklamoiminen jo maksetusta palvelusta on hankalaa.

Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen vaihtokauppa sen sijaan on hankalampi toteuttaa. Mikäli kuluttajan kanssa tehdään vaihtokauppa, jossa kuluttaja käyttää maksuvälineenä tavaraa, ongelmia saattaa aiheuttaa se, että kaupan toinen osapuoli on arvonlisäverovelvollinen ja toinen taas ei ole. Sen sijaan, jos kuluttaja suorittaisi oman vastikkeensa palveluna, on tilanne usein tulkittavissa niin, että kyseessä onkin työsuhde, jossa työnantajana on kaupan osapuolena oleva elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja on työntekijä. Tällöin kaupan kohde onkin itse asiassa palkkaa. On näet muistettava, että palkka voidaan maksaa muutenkin kuin rahana osapuolten tähän suostuessa.

Voidaankin tiivistäen sanoa, että vaihtokaupoilla on perusteltu syy pysyä osana modernia liiketaloutta, mutta vaihtokaupat tulee toteuttaa ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muu yhtiöiden välinen kauppa niin sopimuksena kuin kirjanpidossa.

Teppo Laine
asianajaja

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy osakkaana ja asianajajana hoitanen erilaisia yritys- ja sopimusjärjestelyjä.

Alkoholijuomien maahantuonti kaupalliseen tarkoitukseen

Euroopan Unionin jäsenyyden myötä Suomessa vallinnut Alkon alkoholimonopoli on asteittain lieventynyt. Edelleen Alkolla on monopoli alkoholijuomien vähittäismyyntiin Suomessa pois lukien käymisteitse valmistetut alle 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävät alkoholijuomat, joiden vähittäismyynti on luvanvaraisesti sallittua. Sen sijaan alkoholijuomien kaupallinen tuonti omaan käyttöön tai tukkumyyntiin on vapautettu kilpailulle. Tällöin tuonti omaan kaupalliseen käyttöön edellyttää maahantuonnista ilmoittamista ja tukkumyynti edellyttää viranomaisluvan saamista. Rajoitusten poistuminen on vapauttanut kilpailua ja tarjoaa mahdollisuuden yhä laajemman tuotevalikoiman saamisen markkinoille, mutta toisaalta verotus, lupa- ja ilmoitusjärjestelmä ja alan sangen kattava sääntely on aiheuttanut rajanvetokysymyksiä.

Alkoholijuomien kaupallinen maahantuonti jaetaan kahteen ryhmään 1) tuonti omaan käyttöön ja 2) tuonti tukkumyyntiin. Kaupallisella omalla käytöllä tarkoitetaan esimerkiksi anniskelutoimintaa. Toisin sanoen anniskeluluvan omaava voi tuoda alkoholijuomia maahan tarkoituksin käyttää kaikki tuodut alkoholijuomat omaan anniskelutoimintaansa eli alkoholijuomat myydään saman maahantuojan anniskeluluvan omaavissa anniskelupaikoissa. Tällöin kuitenkin maahantuojan on tehtävä ennen toiminnan aloittamista maahantuonnistaan ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriön tuotevalvontakeskukselle oma-aloitteisesti.

Tukkumyyjänä toimivalla on oikeus oman käytön lisäksi toimia tukkurina eli myydä alkoholijuomia edelleen tuotteitaan ainoastaan Tuotevalvontakeskuksen tai lääninhallituksen myöntämän luvan haltijoille sekä verottomasta varastosta ns. erityismyyntiin lupaehtojen mukaisesti. Myyjän on aina varmistuttava muun muassa siitä, että ostajalla on juoman ostoon oikeuttava lupa. Luvasta on tarkastettava lupanumero, luvan laajuus (mihin tuoteryhmiin asiakkaalla on osto-oikeus tai esim. A-, B- tai C-lupa) sekä se, että lupa on voimassa. Tukkumyynti edellyttää tuotevalvontakeskuksen myöntämää lupaa.

Alkoholijuomien maahantuonnissa kaupalliseen tarkoitukseen on aina huomioitava se asia, että maahantuotaessa alkoholijuomia kaupalliseen omaan käyttöön, on alkoholijuoman käyttäjänä maahantuoja, joka tällöin on verovelvollinen alkoholijuomasta perittävästä alkoholijuomaverosta ja juomapakkausverosta. Kyseiset verot ilmoitetaan ja suoritetaan omatoimisesti. Veroilmoituksen toimittamis- ja veronmaksamisajankohta riippuvat siitä, toimitaanko rekisteröitymättömänä vai rekisteröitynä (haettava tullilta oikeus) elinkeinonharjoittajana, valtuutettuna varastonpitäjänä tai veroedustajana. Valtuutetun varastonpitäjän status edellyttää, että tullilta on haettu ja tulli on myöntänyt oikeuden varastoida verotonta alkoholia. Ilmoituksenvaraisessa maahantuonnissa on myös asetettava vakuus veron suorittamisesta.

Alkoholijuomien maahantuontiin liittyen on esiintynyt oikeudellisia ongelmia. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on muun muassa käsitelty sitä, millaista määrää yksityishenkilön maahantuomaa alkoholia voidaan pitää yksityiskäyttöön tarkoitettuna ja siten verottomana. Myös kaukomyynnin osalta on ollut epäselvyyksiä eli kysymyksessä siitä, milloin kyse on yksityisen suorittamasta tuonnista ja milloin kyse on elinkeinonharjoittajan suorittamasta maahantuonnista ja vähittäismyynnistä, joka jälkimmäinen vaihtoehto on siis laitonta alkoholijuomien vähittäismyyntiä, paitsi jos kyse ole lupaan perustuvan alle 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynnistä.

Järjestelmä sisältää useita eri mahdollisuuksia. Toiminnan aloittaminen ja ylläpitäminen edellyttää erityyppisiä lupia, ilmoituksia ja raportointia sekä mahdollisen vakuuden asettamista. Lisäksi elinkeinonharjoittaja vastaa tuotteestaan sekä pakkausmerkinnöistä. Kolmansista valtioista, eli EU:n ulkopuolelta tuotavilta tuotteilta, pääasiallisesti edellytetään analyysitodistusta. Uudet tuotteet pitää ilmoittaa viranomaiselle ennen markkinoille tuloa.

Kaiken kaikkiaan alkoholijuomien maahantuonti, sen aloittaminen ja toteuttaminen kaupalliseen tarkoitukseen edellyttää huolellista perehtymistä asiaan sekä oikeudellisten edellytysten täyttämistä. Ensivaikutelma saattaa antaa kuvan, että järjestelmä on vaikeaselkoinen ja byrokraattinen, mutta huolellisesti valmistautumalla ja käytäntöihin tutustumalla järjestelmä kyllä selkiytyy. Toimialan omaleimaisuus kuitenkin edellyttää usein oikeudellista konsultaatiota ikävien vero- ja muiden oikeudellisten seuraamusten välttämiseksi.

Teppo Laine

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:n asianajajana ja osakkaana hoitaen muun muassa yritysasiakkaiden alkoholin maahantuontiin ja kauppaan liittyviä lupa- ja ilmoitusasioita.

Sopimus se on joka kannattaa

Huomattava osa jokapäiväisistä liike-elämään liittyvistä kaupallisista sopimuksista tehdään suullisesti. Pääsääntöisesti suulliset sopimukset toimivat hyvin, kun osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa. Sopimusasiakirjan laatiminen nähdään helposti vähämerkityksisenä osana laajempaa liiketoimintajärjestelyä, jolloin oikeudet ja velvollisuudet tulevat puutteellisesti kirjatuiksi. Mikäli sopimuksen kohteena oleva oikeussuhde muodostuu sisällöltään osapuolen kannalta epätyydyttäväksi, tyytymätön osapuoli näkee varsin usein ratkaisukeinokseen suullisen sopimuksen sisällön riitauttamisen. Tällöin riitatilanteissa kirjalliset sopimukset toimivat tärkeinä todisteluasiakirjoina.

Kirjallisilla sopimuksilla on kuitenkin myös useita muita taloudellisia ja riskienhallintaan liittyviä ulottuvuuksia. Kirjalliset sopimukset lisäävät liiketoiminnan uskottavuutta, koska ne osoittavat sovitut oikeudet ja velvoitteet sekä asianosaisille että sivullisille. Liiketoiminnan kansainvälistyminen asettaa omalta osaltaan uusia vaatimuksia sopimusten suunnitteluun ja laadintaan.

Kirjalliset sopimukset ovat yrityksille keskeinen osa liiketoiminnan dokumentaatiota. Dokumentaation merkitys korostuu riitatilanteiden lisäksi muun muassa vastuuhenkilöiden ja organisaatioiden vaihtuessa tai muuttuessa. Yritysten on syytä varmistaa informaation säilymisen lisäksi informaation välittyminen vaihdoksista ja muutoksista huolimatta. Kirjallisella dokumentaatiolla on erityinen merkitys sukupolvenvaihdosten, yritysjärjestelyiden ja yrityskauppojen yhteydessä. Dokumentaation puuttuminen saattaa olla jopa kaupan este. Sopimukset tulisi nähdä yritysten välisinä tuottavaa toimintaa luovina apuvälineinä, jotka mahdollistavat kasvun ja kansainvälistymisen.

Yritykset eivät aina huomio sitä, että kirjallisilla sopimuksilla on huomattava vaikutus yrityksen arvoon, jonka määritys tulee ajankohtaiseksi viimeistään yrityskauppojen yhteydessä. Sopimuksien näkökulmasta yrityskauppojen kohteina ovat lähtökohtaisesti vain oikeudet, joita rasittavat tietyt velvoitteet. Mikäli ostettavia oikeuksia ja niitä rasittavia velvoitteita ei ole kattavasti dokumentoitu, dokumentoinnin puute johtaa lukuisiin ongelmiin, joista esimerkkeinä voidaan mainita vaikeus määrittää kaupan kohdetta. Tämä taas aiheuttaa kaupan kohteen arvon laskun ja myynnin vaikeuden, sillä mahdolliset ostajat eivät yleensä halua ostaa dokumentoimattomia oikeuksia eivätkä vastata dokumentoimattomista vastuista.

Täydellistä sopimusta ei kuitenkaan ole eikä sellaista ole mahdollista edes laatia. On kuitenkin mahdollista laatia hyviä sopimuksia, jotka vähentävät riskejä, edistävät kaupankäyntiä ja helpottavat asiointia verottajan ja muiden viranomaisten kanssa. Yrityksen sopimusosaaminen voi siis olla merkittäväkin kilpailuetu.