Omnibus-direktiivi 2019/2161/EU toi monenlaisia muutoksia kuluttajansuojaan. Omnibus-direktiivin tarkoitus on tehdä kuluttajalle hinnoittelusta, markkinoinnista ja datan käytöstä läpinäkyvämpää. Omnibus-direktiivi koskee kaikkia EU-alueen B2C-verkkokaupankäyntiä harjoittavia yrityksiä. Kuluttajansuojalakiin tehtävät muutokset paransivat kuluttajien asemaa ja oikeussuojakeinoja. Omnibus-direktiivin tavoitteet piti alun perin implementoida kuluttajansuojalainsäädäntöön jo toukokuussa 2022, mutta eduskunnan käsittelyn viivästyttyä muutokset astuivat voimaan vuoden 2023 alussa. Seuraavassa lyhyesti direktiivin pääkohdat sellaisina kuin ne kansallisesti saatettiin voimaan.
Alennusmarkkinoinnin säännöt uudistuivat
Tavaroiden alemarkkinoinnissa tulee jatkossa ilmoittaa myös alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana. Jos puolestaan yhtäjaksoisessa enintään 60 päivää kestävässä markkinointikampanjassa hinnanalennus suurenee asteittain, alimpana hintana voidaan ilmoittaa alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu ensimmäistä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana. Nopeasti pilaantuvia elintarvikkeita tai palveluita aiemman alimman myyntihinnan ilmoittamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske. Tuotteen alin hinta on ilmoitettava hinnanalennuksesta kertovien ilmaisujen yhteydessä alennusmyynneissä, loppuunmyynneissä, tarjousmarkkinoinnissa sekä silloin, kun hinta tai hinnanalennus ilmoitetaan euromääräisesti, prosentuaalisesti, sanallisesti tai numeraalisesti. Uudella säännöksellä halutaan välttää harhaanjohtavaa markkinointia tuotealennusten osalta ja tuoda lisää läpinäkyvyyttä hinnoitteluun kuluttajien näkökulmasta. Alimman hinnan ilmoitusvelvollisuus ei koske kohdennettuja kanta-asiakasalennuksia tai tilanteita, joissa kuluttaja on esimerkiksi saanut yksittäisen alennuskoodin, jolla hän voi saada alennusta jostakin tietystä tuotteesta, tuoteryhmästä tai koko valikoimasta.
Kuluttaja-arvostelut
Kuluttaja-arvostelujen yhteydessä on annettava tieto siitä, onko yritys varmistanut julkaistujen arvostelujen olevan peräisin kuluttajilta, jotka ovat oikeasti käyttäneet hyödykettä tai ostaneet sen. Lisäksi tulee kertoa, miten asia on varmistettu. Jatkossa on siis kiellettyä esittää tekaistuja kuluttaja-arvosteluita tai suositteluita, ostaa kuluttaja-arvosteluita tai suositteluita, sekä vääristellä kuluttaja-arvosteluja tai sosiaalisen median suositteluja.
Markkinapaikkojen tarjoajille uusia tiedonantovelvollisuuksia
Jos sopimus tehdään verkossa toimivalla markkinapaikalla, tulee markkinapaikan tarjoajan ennen sopimuksen tekemistä kertoa kuluttajalle muun muassa se, onko myyjä ilmoituksensa mukaan elinkeinonharjoittaja vai muu taho. Jos myyjä ei ole elinkeinonharjoittaja, vaan esimerkiksi yksityishenkilö, tulee kertoa myös se, että kuluttajansuojalainsäädäntöön perustuvia oikeuksia ei sovelleta tehtyyn sopimukseen.
Kuluttajan oikeussuojakeinot
Kuluttajalla voi myös olla oikeus saada hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Hinnanalennukseen oikeuttava tilanne voi olla käsillä, jos elinkeinonharjoittaja on käyttänyt sopimatonta menettelyä taikka harhaanjohtavaa tai aggressiivista menettelyä ja menettely on voinut vaikuttaa kuluttajan tekemään ostopäätökseen. Vahingonkorvaukseen kuluttaja on mahdollisesti oikeutettu, jos elinkeinonharjoittaja on tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut sopimattoman menettelyn kieltoa tai muita kuluttajansuojalain 2 luvun kuluttajaa suojaavia pykäliä ja tästä on aiheutunut kuluttajalle vahinkoa.
Omnibus-direktiivin lisäksi kuluttajansuojalainsäädäntöön lisättiin samalla kertaa myös joitain täysin kansallisia muutoksia.
Kotimyynnin peruuttamisoikeuteen tuli muutoksia. Jatkossa kuluttajalla on kotimyynnin peruuttamisoikeus myös esimerkiksi silloin, kun sopimus koskee ns. mittatilaustavaraa. Tämä sääntö koskee kotikäyntejä, joita kuluttaja ei itse ole pyytänyt.
Toinen tärkeä muutos koskee peruuttamisoikeudesta kertomista. Jos kuluttajalla ei ole lain mukaan peruuttamisoikeutta, myyjän on nykyisinkin kerrottava tästä ennen sopimuksen tekemistä. Uutta laissa on se, että jos myyjä ei tätä tee, sopimus ei sido kuluttajaa.
Uutta on myös puhelinmyyntilainsäädäntö, joka sisältää vaatimuksen kirjallisen vahvistusmenettelyn käyttöönotosta. Puhelinmyynnissä elinkeinonharjoittajan on lähetettävä puhelun jälkeen tekemänsä tarjous kirjallisena kuluttajalle, esimerkiksi sähköpostilla. Jos kuluttaja ei puhelinkeskustelun jälkeen pysyvällä tavalla hyväksy elinkeinonharjoittajan toimittamaa tarjousta, sopimus ei sido kuluttajaa. Kirjallisen vahvistuksen myötä kuluttaja saa tutustua rauhassa sopimuksen sisältöön. Tämä parantaa erityisesti niiden kuluttajien asemaa, joiden kyky ymmärtää sopimuksen sisältö puhelun aikana on heikentynyt esimerkiksi iän, sairauden tai puutteellisen kielitaidon takia. Vahvistusmenettelyn käytön laiminlyönnistä voitaisiin määrätä elinkeinonharjoittajalle seuraamusmaksu.
Asko Viinikka