Rakennusurakoissa urakoitsijan vastuu työn lopputuloksesta on keskeinen lähtökohta. Käytännössä kuitenkin syntyy epäselvyyksiä siitä, missä tilanteissa urakoitsija on vastuussa havaituista virheistä ja milloin urakoitsijan vastuu rajoittuu taikka poistuu kokonaan. Kaikki virheet eivät automaattisesti johda urakoitsijan korvausvastuuseen. Rakennusriidoissa keskeiseksi kysymykseksi nousee usein se, missä tilanteissa urakoitsija voi vapautua vastuusta ja millä perusteilla tätä arvioidaan
Urakoitsija vastaa työnsä lopputuloksesta
Lähtökohtaisesti urakoitsija vastaa siitä, että työn lopputulos vastaa sopimusta, suunnitelmia sekä oikeaa ja hyvää rakennustapaa. Tyypillisesti virheeksi katsotaan tilanne, jossa urakoitsijan lopputulos poikkeaa siitä mitä asiakkaan kanssa on sovittu tai siitä, mitä voidaan perustellusti urakoitsijalta edellyttää. Urakoitsijan vastuu ei kuitenkaan rajoitu pelkästään näkyviin ja ulkopuolisiin virheisiin, vaan se voi myös kattaa myöhemmin ilmenevät puutteet. Tästä syystä urakoitsijan vastuu on laaja, mutta ei rajaton.
Milloin urakoitsija voi vapautua vastuusta?
Urakoitsija voi tietyissä tilanteissa vapautua vastuusta kokonaan taikka osittain. Keskeisintä on arvioida, mistä virhe todellisesti johtuu.
Ensinnäkin vastuu voi siirtyä urakan tilaajalle, jos virhe johtuu tilaajan toimittamista puutteellisista tai virheellisistä suunnitelmista tai ohjeista. Tällöin tärkein on usein se, onko urakoitsija havainnut puutteen taikka ongelman asiakkaan tilausohjeista ja täyttänyt velvollisuutensa huomauttaa asiakasta kyseisistä ongelmista.
Toiseksi urakoitsijan tekemällä huomautuksella on hyvin keskeinen merkitys. Jos urakoitsija on ajoissa ilmoittanut virheestä tai riskistä, jonka hän on havainnut, vastuu voi siirtyä tilaajalle, jos tilaaja huomautuksista huolimatta vaatii urakan suorittamista.
Kolmanneksi työn vastaanotolla voi olla vaikutusta vastuun arviointiin. Vaikka usein vastaanotto ei automaattisesti poista vastuuta, se voi rajoittaa sitä erityisesti sellaisten virheitten osalta, jotka olisi voitu havaita tarkastuksessa.
Lisäksi oikea-aikainen reklamaatio on keskeinen tekijä. Jos tilaaja ei ilmoita virheestä kohtuullisessa ajassa, hän voi menettää oikeutensa vedota siihen.
Vastuun rajoittaminen sopimuksella
Rakennusurakoissa vastuun laajuutta voidaan pyrkiä rajoittamaan sopimusehdoilla. Käytännössä usein vastuunrajoitusehdot ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia, eikä niitä aina voida soveltaa sellaisenaan. Erityisesti tilanteissa, joissa toinen osapuoli on kuluttaja, vastuun rajoittaminen on hyvin usein merkittävästi hankalampaa ja rajoittunutta. Tästä syystä, pelkkä sopimusehto ei vapauta urakoitsijaa vastuusta, vaan sen pätevyys arvioidaan tapauskohtaisesti
Miten tämä pätee käytännössä?
Käytännössä urakoitsijan vastuun arviointi perustuu aina kokonaisharkintaan, jossa keskeistä on osapuolten käytettävissä oleva näyttö ja heidän toimintansa. Erillisen dokumentoinnin merkitys on suuri: Kirjalliset sopimukset, rakennussuunnitelmat, työmaapäiväkirjat ja osapuolten välinen viestintä voivat ratkaista vastuunjaon. Rakennusriidoissa ei useinkaan ole pelkästään siitä, onko virhe olemassa, vaan siitä kuka siitä virheestä on oikeudellisesti vastuussa.