Kasvuyhtiöiden yrityskaupoissa kaupan kohteena on tyypillisesti yritysvarallisuus, joka koostuu yhä useammin perinteisen omaisuuden sijaan pitkälti aineettomista oikeuksista eli immateriaalioikeuksista. Kärjistäen ilmaistuna voidaan sanoa, että yrityskaupoissa myytiin ennen koneita, kun taas nykyään kaupan kohteena on immateriaalioikeus yrityskaupassa, jota oikeuttaa koneiden valmistamiseen.

Immateriaalioikeuksia ovat muun muassa patentit, hyödyllisyysmallioikeudet, tavaramerkit, tekijänoikeudet, edellä mainittuihin kohdistuvat käyttöoikeudet ja yrityssalaisuudet.

Kasvuyhtiöön kohdistuvassa yrityskaupassa ostajan pyrkimyksenä on tyypillisesti tietyn teknologian tai muun kehitystyön tuloksen hankkiminen omaan käyttöönsä. Varsinainen kaupan kohteen sisältö koostuu toisin sanoen teknologiaan kohdistuvista oikeuksista, jotka ovat joko ostettavassa liiketoiminnassa itsessään syntynyttä tai kolmansilta osapuolilta lisenssein hankittua yritysvarallisuutta.

Onnistunut yrityskauppa edellyttää myyvältä osapuolelta oikeuksien huolellista dokumentointia ja kontrolloitua hallintaa. Dokumentaation laadulla on tyypillisesti aina kauppahintaan ulottuvia vaikutuksia. Kauppahintapotentiaalin turvaamiseksi myyjä voi teettää asiantuntijalla immateriaalioikeuksiin kohdistuvan riskianalyysin ja saattaa kaupan kohteen analyysiraportista ilmenevien toimenpidesuositusten mukaisesti  ”myyntikuntoon”.

Vastaavasti ostavalta osapuolelta onnistunut yrityskauppa edellyttää immateriaalioikeuksien ja niiden arvoon vaikuttavien seikkojen huolellista selvittämistä systemaattisen ennakkotarkastuksen eli Due Diligence–tarkastuksen muodossa. Ennakkotarkastuksella pyritään poistamaan myyjän ja ostajan välillä vallitsevaa osapuolten välisen tiedon epätasapainoa kaupan kohteesta. Tarkastusraporteissa havaituilla seikoilla on tyypillisesti kauppahintaan ulottuvia vaikutuksia ja kauppa saattaa jäädä havaintojen perusteella jopa kokonaan toteutumatta.

Turhan usein immateriaalioikeuksien huolellinen tarkastaminen laiminlyödään huolimatta siitä, että niiden merkitys yrityskauppatilanteessa on lähtökohtaisesti ollut selvillä. Kiireelle ja muille käytännönseikoille annetaan tyypillisesti etusijaa, jolloin yrityskaupan juridinen valmistelu ei ole toteteutettavissa riittävällä huolellisuudella. Tällöin lopputuloksena havaitaan esimerkiksi, että kaupan kohteena olleita oikeuksia rasittaa kolmansien osapuolten oikeudet tai että siihen kohdistuvia oikeuksia ei ole ylipääänsä siirretty pätevällä tavalla kaupan kohteena olleelle yhtiölle, vaan ne ovatkin tosiasiallisesti edelleen sen alihankkijalla.

Immateriaalioikeuksien kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja tunnistaminen ovat kasvuyhtiöihin kohdistuvissa yrityskaupoissa sekä myyjän että ostajan intresseissä.

Matti Aaltonen

asianajaja, varatuomari