Etusivu » lakiosa

Avainsana: lakiosa

Suosiolahja

Onko yhtä perillistä suosittu?

Perinnönjako edesmenneen jälkeen on usein mahdollista toimittaa melko suoraviivaisesti perukirjaan merkityn pohjalta (ks. www.perunkirjoitus.fi). Jos jaettava omaisuus jää henkilöltä, jolla on omia lapsia, ts. rintaperillisiä, perinnönjaossa lasketaan kullekin rintaperilliselle kuuluva arvomääräinen lakiosa, josta perittävä ei voi elinaikanaan määrätä esim. testamenttaamalla omaisuuttaan.

Jaon kohteena oleva jäämistö voi kuitenkin arvoltaan olla jotakin muutakin kuin se varallisuus, mitä pesässä reaalisesti on kuolinhetkellä. Perintökaaren mukaisesti pesän varoihin on nimittäin mahdollista laskennallisesti lisätä perittävän antama ennakkoperintö, joka usein on muidenkin perillisten tiedossa ja hyväksymä, sekä testamenttiin rinnastuva lahjoitus. Lisäksi jäämistöön on mahdollista lisätä perittävän jälkeläiselleen tai tämän puolisolle antama niin kutsuttu suosiolahja.

Perintökaaressa säädetyn mukaisesti pesän varoihin on lisättävä perittävän perilliselleen tai tämän puolisolle antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia lahjan saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Suosiolahjaksi katsottavan lahjoituksen arvo lisää jäämistön arvoa, ja korottaa siten rintaperillisille kuuluvia lakiosia.

 Suosimistarkoitus ja suosiolahja

Suosiolahjamääräykseen vetoamiselle ei ole laissa säädetty aikarajaa, mutta oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa on useimmiten kymmentä vuotta pidetty kohtuullisena aikana, jonka kuluessa tehtyä luovutusta voitaisiin myöhemmin perinnönjaossa pitää suosiolahjana. Säännökseen vetoajan tulee kuitenkin kyetä näyttämään toteen, että lahjan antaja on lahjoituksellaan tarkoittanut suosia lahjan saajaa muiden lakiosaperillisten kustannuksella. Tämän suosimistarkoituksen todistaminen voi olla hyvinkin haastavaa, jos on kyse vanhasta lahjoituksesta, mutta toisinaan suosimistarkoitus saattaa olla hyvinkin selkeästi osoitettavissa.

Perintökaaren sääntely suosiolahjasta pienentää perittävän mahdollisuutta antaa lahja, jota ei olisi ollenkaan otettava huomioon rintaperillisten lakiosaa laskettaessa. Lakiosaan oikeutetulla perillisellä on oikeus vaatia, että toisen perillisen tai tämän puolison saama lahja, tai esim. alihintaan tehty kauppa otetaan laskennallisena lisäyksenä huomioon jaettavaa jäämistöä määritettäessä. Perittävä ei voi eläessään määrätä, ettei hänen tekemäänsä lahjoitusta voitaisi aikanaan perinnönjaossa pitää suosiolahjana.

Kaikkia perittävän antamia lahjoituksia ei kuitenkaan aina tule pitää suosiolahjana, vaan henkilö on voinut antaa lahjan esimerkiksi kiitoksena hyväkseen tehdystä työstä tai pitkästä auttamisesta ja hoivaamisesta. Kaikenlaista lahjoittamista rintaperilliselle ei siis suosiolahjasäännöskään rajoita, vaan kyseeseen voi myös tulla esimerkiksi perintökaaren mukainen rintaperillisen oikeus työhyvitykseen.

Suosiolahjasäännöksellä lainsäätäjä haluaa suojata muita rintaperillisiä yhden sukuhaaran suosimiselta ja samalla tasapainottaa lakiosaperillisten keskinäistä suhdetta. Suosiolahjasäännös kuvastaa tasajaon ja perillisten yhdenvertaisuuden periaatetta suomalaisessa perintöoikeudellisessa lainsäädännössä.

Entä sukupolvenvaihdos?

Oma lukunsa on lahjoitus, joka liittyy sukupolvenvaihdostilanteeeseen. Esimerkiksi silloin, kun tarkoituksena on maatilan tai muun yrityksen sukupolvenvaihdos, on oikeuskäytännössä joissakin tapauksissa pidetty hyväksyttävänä alihintaista kauppaa ilman, että järjestelyä olisi pidettävä ennakkoperintönä tai suosiolahjana. Sukupolvenvaihdoksen tekemisen tarkoituskaan ei kuitenkaan automaattisesti poista suosimistarkoitusta kaikissa tapauksissa, vaan rintaperillisten yhdenvertaisuusperiaate ulottuu myös sukupolvenvaihdostilanteisiin. Sukupolvenvaihdostarkoitus on vain yksi kokonaisharkintaan vaikuttava tekijä pohdittaessa, onko kyseessä ollut suosimistarkoituksessa tehty lahjoitus.

Laskennallisen lisäyksen vaatiminen

Perillisen tulisi vaatia laskennallisen lisäyksen tekemistä jäämistön arvoon mieluiten mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuten jo perukirjaa laadittaessa tai myöhemmin perinnönjaossa. Viimekätinen oikeussuojakeino on rintaperillisen lakimääräinen oikeus vaatia käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella lakiosan täydennystä ennakkoperinnön tai suosiolahjan saajalta. Oikeuden on otettava asian harkinnassa monia näkökohtia huomioon, kuten edellä on esitetty, eikä lopputulos voi yleensä olla kaikkia osapuolia täysin tyydyttävä. Sen vuoksi on usein suositeltavaa pyrkiä sovintoratkaisuun etenkin, jos taloudellisen edun arvo ei ole huomattava.

Lopuksi

Perintöoikeudessamme on useita vähäisesti tunnettuja, lainmukaisia keinoja, joilla perinnönjaossa voidaan päästä hyvään ja oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Esimerkiksi suosiolahja on asia, jota koskevaan sääntelyyn liittyy paljon tulkinnallisia epäselvyyksiä ja jokaisessa yksittäistapauksessa tarvittavaa harkintaa. Perinnönjakoa suunniteltaessa ja toteutettaessa perintöoikeuteen perehtynyt juristi on hyvä apu jo ennen kuin perintöriita on käynnissä.

Elina Pajula, varatuomari

Asianajotoimisto Legistum Oy

Testamentti ja lapset

Siitä, mitä omalle omaisuudelle tapahtuu kuoleman jälkeen, voidaan määrätä testamentilla. Testamentti on määrämuotoinen asiakirja, joka tarkoittaa sitä, että testamentti on pätevä vain silloin, kun se on tehty oikeassa muodossa ja asianmukaisesti todistettu. Testamentin sisältöä koskevat kuitenkin rajoitukset, eikä omaisuudestaan kuolemansa jälkeen voi määrätä täysin vapaasti. Etenkin testamenttausvapautta rajoittaa rintaperillisten oikeus lakiosaan. Lakiosalla tarkoitetaan rintaperillisten, eli käytännössä vainajan lasten oikeutta saada laissa määrätty osuus vainajan omaisuudesta.

Lakiosan määrä on puolet siitä vainajan omaisuuden määrästä, jonka rintaperilliset saisivat, mikäli vainaja ei olisi tehnyt testamenttia. Jos vainaja ei tee testamenttia, noudatetaan laissa asetettua perimysjärjestystä. Sen mukaan rintaperilliset saavat vainajan koko omaisuuden ja omaisuus jaetaan rintaperillisten kesken tasan. Jos siis vainajalla on esimerkiksi kolme lasta, saa kukin lapsi yhden kolmasosan vainajan omaisuudesta. Lakiosa on kunkin rintaperillisen osalta puolet kyseisestä osuudesta. Näin ollen, jos lapsia on kolme, kunkin heistä lakiosa on yksi kuudesosa vainajalta jääneestä omaisuudesta. Tämä osa on siis se, josta ei voi testamentilla määrätä vaan se menee joka tapauksessa rintaperilliselle.

Muut toiveet testamentissa

Sen lisäksi, että testamentintekijä voi määrätä, mitä hänen omaisuudelleen hänen kuolemansa jälkeen tapahtuu, voi tämä myös määrätä eräistä sellaisista asioista, mitä hän ei toivo omaisuudelleen tapahtuvan. Tavallinen määräys testamentissa on, että rintaperillisten testamentintekijältä perimä omaisuus ei siirry rintaperillisten puolisoille. Tällainen määräys onkin täysin pätevä. Toisaalta testamentintekijä voi esittää testamentissaan myös toiveita. Tällainen toive voi olla esimerkiksi, että rintaperilliset eivät vaatisi lakiosaansa heti testamentintekijän kuoltua vaan vasta testamentintekijän puolisonkin kuoltua. Tällainen testamentintekijän tahto voidaan kuitenkin esittää vain toiveen muodossa, eikä se sido rintaperillisiä. Näin ollen rintaperilliset voivat toiveesta huolimatta halutessaan vaatia lakiosansa heti testamentintekijän kuoltua.

Tieto testamentin olemassaolosta

Jotta testamenttia voitaisiin noudattaa testamentintekijän kuoltua, on syytä huolehtia, että testamentin olemassaolo tulee perillisten tietoon. Usein käy niin, että testamentintekijän tahto ei toteudu, koska kukaan ei vetoa testamenttiin esimerkiksi siksi, että sen olemassaolosta ei tiedetä. Testamentin voi tallettaa esimerkiksi pankin tallelokeroon, josta perilliset saavat testamentista tiedon testamentintekijän kuoltua.

Piia Jeremejeff, asianajaja

Lisää testamentista www.testamentti.fi

Katso myös www.perunkirjoitus.fi