Etusivu » kauppasopimus

Avainsana: kauppasopimus

Liiketoimintakauppa

asianajotoimisto

Liiketoimintakauppa on tilanne, jossa ostaja haluaa riskien minimoimiseksi ja taloudellisin perustein ostaa mieluummin liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu ja tiedossa, vanhojen sopimusten ja vastuiden jäädessä myyvään yritykseen. Liiketoimintakaupassa myyjäyrityksen taloudelliset ja juridiset vastuut eivät siis siirry ostavalle yritykselle, joka on liiketoimintakaupassa ostajan kannalta yleensä hyvä asia. Lisäksi liiketoimintakaupassa ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä perustaa yrityksen, joka ostaa myyjäyrityksen liiketoiminnan. Liiketoimintakaupassa toiminta siis irrotetaan vanhasta yhtiöstä ja siirretään sellaisenaan uuteen yhtiöön. Kauppaan voivat kuulua esimerkiksi koneet, tilat, henkilöstö, yrityksen nimi ja yrityksen tuotemerkit. Liiketoimintakauppaan voi tosin kuulua myös pelkästään jokin näistä, muun jäädessä myyvään yhtiöön. Muista ostavan yrityksen tarvitsemista asioista voidaan sopia myös muilla sopimusjärjestelyillä, niin että liiketoimintakauppa muodostuu järkeväksi kokonaisuudeksi. Myös kilpailukiellosta on hyvä sopia, jotta myyvä yhtiö ei aloita uutta kilpailevaa liiketoimintaa liiketoimintakaupan jälkeen. Kilpailukiellosta voi sopia sekä tuote- että markkinakohtaisestikin. Mikäli ostavassa yrityksessä on useita osakkaita, osakassopimuksen laatiminen on suositeltavaa.

Liiketoimintakauppaa edeltää arvonmääritys

Aloittavan yrityksen kannattaa arvioida uuden yrityksen tuloslaskelma uudella kustannus- ja liikevaihtorakenteella, sillä se eroaa usein merkittävästi vanhasta. Yritysten käytännöt allokoida yleiskuluja eri liiketoimintayksiköille vaihtelevat merkittävästikin. Ostajan on tuloslaskelman ja taseen perusteella hyvä muodostaa mahdollisimman realistinen kuva yrityksen arvosta ja argumentoida näkemyksensä myös myyjälle. Näin alkavat neuvottelut, joiden lopputuloksena liiketoimintakauppa tapahtuu. Ennen liiketoimintakauppaa on luonnollisesti tunnettava aloittavan yrityksen rahoitustarve, jolla kauppahinta maksetaan sekä rahoitetaan toimintaa kuten ostoja ja palkkoja, ennen kuin liikevaihtoa alkaa kertyä uuden yrityksen kassaan.

Liiketoimintakauppa ja uusi kulurakenne

Uuden yrityksen yleiskulut yleensä muuttuvat eniten. Osa kuluista laskee, sillä yleiskulujen kuten esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmien kulut tai myyvän yhtiön johdon palkat eivät enää koske ostettavaa liiketoimintaa. Toisaalta samat toiminnot on hankittava uuteen yhtiöön, joiden kustannusvaikutus kannattaa arvioida. Osa kuluista saattaa nousta ja saattaapa kaupan yhteydessä ilmaantua myös merkittäviä uusia kuluja, joita aiemmin ei ole huomioitu tai jotka aiemmin oli hoidettu tehokkaammin emoyhtiön toimesta johtuen koko liiketoiminnan skaalaedusta. Kannattaa myös selvittää, voidaanko alihankkijoiden ja muiden kumppaneiden kanssa jatkaa vanhojen sopimusten pohjalta vai joudutaanko neuvottelupöytään uudelleen. Ostavan yrityksen tulee myös miettiä yrityksen nimi ja tuotemerkit siten, että ne eivät aiheuta hämmennystä ostettavan liiketoiminnan olemassa olevalle asiakaskunnalle.

On hyvä muistaa, että liiketoimintakauppa on muutostilanne, jossa molemmat osapuolet hakevat parempia menestymisen mahdollisuuksia, joten sopimuksia tehtäessä kannattaa miettiä myös vastapuolen intressejä sekä ennakoida tulevaisuuden mahdollisia tapahtumia. Ostajan on luonnollisesti tärkeää tuntea ostamansa liiketoiminta perinpohjaisesti. Usein ostaja tunteekin liiketoimintakaupan kohteen hyvin, muutoin hän ei todennäköisesti olisi liiketoimintaa edes ostamassa. Mikäli liiketoimintaa ei tunneta riittävän hyvin, kannattaa liiketoiminnan todellinen tila selvittää esimerkiksi asiantuntijan avulla.

Janne Mettovaara

Oravannahkakauppa kvartaalitaloudessa

Vaihdantatalous on historiallisesti erittäin merkittävä kaupankäynnin muoto. Aikanaan koko yhteiskuntamme talous perustui vaihdantaan. Myös modernissa yhteiskunnassamme vaihdannalla on merkittävä asema. Yksityishenkilöiden välillä vaihdanta on yleistä samalla tavalla kuin lainaaminen tai tarpeettoman omaisuuden lahjoittaminenkin. Usein kuitenkin unohdetaan, että vaihtokaupoilla on merkittävä asema myös liiketoiminnassa. Vaihtokauppojen tekemistä puoltavatkin usein monet seikat.

Liiketoiminnassa on täysin sallittua tehdä vaihtokauppoja. Lainsäädäntömme ei edellytä, että tuote tai palvelu ostetaan rahalla, vaan maksun voi suorittaa myös palvelulla tai tuotteella. Vaihtokaupat ovatkin usein käytännöllinen ja transaktiokustannuksiltaan edullinen tapa hankkia hyödykkeitä. Vaihtokaupalla helpotetaan kassatilannetta, edistetään omien tuotteiden tai palveluiden myyntiä sekä syvennetään osapuolten yhteistyötä. Vaihtokauppa tarjoaa myös mahdollisuuden joustaville ”maksuehdoille”. Varsinkin aloittaville liiketoiminnoille, joilla usein on kassaongelmia samanaikaisesti investointitarpeen kanssa, voidaan vaihtokauppoja toteuttamalla helpottaa edellä mainittuja vaikeuksia.

Vaihtokauppoja tehtäessä on muistettava, että vaihtokauppa on osa liiketoimintaa eli vaihtokaupassa saatu vastike on yhtiön verollista liikevaihtoa. Jos liiketoiminta on arvonlisäverollista, on vaihtokaupastakin suoritettava arvonlisävero ja vaihtokaupat on kirjattava kirjanpitoon. Tämä johtaakin siihen, että vaihtokaupoille pitää antaa rahallinen arvo. Tällöin käytännössä vaihtokaupat on toteutettava niin, että osapuolet kirjoittavat toisilleen laskut, jotka kuitataan kuittausta koskevien säännösten mukaisesti. Vaihtokaupan toteuttaminen ”pimeästi” onkin verorikos ihan samalla tavalla, kuin mikä tahansa kirjanpidon ulkopuolelle jätetty myynti.

Edellä on esitetty monia seikkoja, jotka puoltavat vaihtokauppojen tekemistä. Vaihtokaupoissakin on omat ongelmansa. Ensinnäkin osapuolilla ei aina ole sellaisia tuotteita tai palveluja, joita voidaan vaihtaa. Toisaalta usein on niin, että osapuolilla ei ole tarvetta toistensa tuotteille tai palveluille samanaikaisesti, vaan toisen osapuolen suoritettava vastike jää myöhemmin toteutettavaksi. Tällöin jää avoimeksi, syntyykö suoritteensa jo luovuttaneelle taholle tarvetta toisen tuotteille tai palveluille. Toisaalta vastikkeen suorittaminen tulevaisuudessa saattaa estyä. Ongelmaksi voi muodostua myös se, milloin vastike erääntyy ja miten vastikkeelle suoritetaan korkoa.

Vaihtokauppojen turvallinen tekeminen edellyttääkin, että asia sovitaan selkeästi kirjallisesti etukäteen. Sopimuksen tulee kattaa suoritus ja vastasuoritus, laadulliset määrittelyt ja ajalliset rajat. Ensimmäiseksi suoritteensa tekevä osapuoli kirjaa suoritteensa rahassa arvioituna ja yksilöitynä aivan kuten laskua vastaan tehdyssä suoritteessakin. Samalla on sovittava aika, jonka aikana vastasuoritteen pitää tapahtua. Tulee myös sopia, että ellei vastasuoritetta tehdä tuotteilla tai palveluilla sen takia, että:

a) vastasuoritteelle ei ole tarvetta tai

b) jos vastasuoritetta ei muusta syystä tehdä sovitussa ajassa,

vastasuorite tehdään rahassa edellä mainittua laskua vastaan. Myös korkoehdot on sovittava.

Edelleen varsinkin palveluja käytettäessä maksuvälineenä vaihtokaupassa saattaa palvelun laadullisen sisällön arviointi tuottaa hankaluuksia, kun vaikkapa ensisuorittaja ei olekaan tyytyväinen toisen osapuolen myöhemmin suorittamaan palveluun. Tällöin käytännössä tilattu palvelu on maksettu jo etukäteen, mistä johtuen erityisesti palveluiden laadullisen arvioinnin hankaluuden takia reklamoiminen jo maksetusta palvelusta on hankalaa.

Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen vaihtokauppa sen sijaan on hankalampi toteuttaa. Mikäli kuluttajan kanssa tehdään vaihtokauppa, jossa kuluttaja käyttää maksuvälineenä tavaraa, ongelmia saattaa aiheuttaa se, että kaupan toinen osapuoli on arvonlisäverovelvollinen ja toinen taas ei ole. Sen sijaan, jos kuluttaja suorittaisi oman vastikkeensa palveluna, on tilanne usein tulkittavissa niin, että kyseessä onkin työsuhde, jossa työnantajana on kaupan osapuolena oleva elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja on työntekijä. Tällöin kaupan kohde onkin itse asiassa palkkaa. On näet muistettava, että palkka voidaan maksaa muutenkin kuin rahana osapuolten tähän suostuessa.

Voidaankin tiivistäen sanoa, että vaihtokaupoilla on perusteltu syy pysyä osana modernia liiketaloutta, mutta vaihtokaupat tulee toteuttaa ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muu yhtiöiden välinen kauppa niin sopimuksena kuin kirjanpidossa.

Teppo Laine
asianajaja

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy osakkaana ja asianajajana hoitanen erilaisia yritys- ja sopimusjärjestelyjä.

Riita-asiat koiran kaupassa ja koiraan sijoitettaessa

Monesti koiran kauppaa ja sijoitussopimusta tehdessä ei ajatella, että kyseisessä sopimussuhteessa voisi tulla riitaa myöhemmin.  Erityisen tärkeää on koiran kauppa ja sijoitussopimusta tehdessä kirjata sopimukseen ne tosiasialliset seikat, mistä olette sopineet. Helpointa on käyttää kirjallista kauppasopimusta ja sijoitussopimusta, kuten esimerkiksi Suomen Kennelliiton valmiita sopimuspohjia (sopimus koiran kaupasta, sopimus nartun tai uroksen sijoituksesta). Kyseisiä sopimuksia täydentämään voitte laatia erillisen liitteen, jos sovitte myös muista mahdollisista seikoista.

Sopimusta tehdessä kannattaa muistaa, etteivät sopimusehdot saa olla kohtuuttomat. Jos sopimuksessa on kohtuuttomia sopimusehtoja, voi se käytännössä johtaa siihen, ettei näitä ehtoja sovelleta niiden kohtuuttomuuden vuoksi. Erityisesti kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneiden kasvattajien tulee muistaa kasvattajasitoumuksen kohdat 7. ja 8. Kasvattajasitoumus velvoittaa noudattamaan hyvää kauppatapaa ja tekemään kirjallisen sopimuksen koiran myynnistä.

Koiran myyntisopimuksen ja sijoitussopimuksen tekemiseen ja sen läpikäymiseen kannattaa käyttää aikaa ja ne tulee ehdottomasti käydä läpi ostajan tai luovutuksensaajan kanssa. Ei pidä unohtaa myöskään ruokintaohjeita tai perinnöllisten vikojen ja sairauksien kertomista sopimuksenteon yhteydessä. Koiran sijoitussopimuksessa käytetään eri lomakkeita riippuen onko kyse uros vai naaraskoirasta. Sijoitussopimuksen ajatuksena on, että vain koiran hallintaoikeus luovutetaan ja koiran omistus- ja jalostusoikeus jäävät sopimuksessa määritellyksi määräajaksi luovutuksenantajalle, tavanomaisesti kasvattajalle. Erityisesti sijoitussopimuksessa kannattaa etukäteen miettiä niitä vaihtoehtoja, mitä sopimuksessa voi tulla eteen. Oikeudellisesti luovutuksenantaja kantaa sen riskin, ellei pentuja synny. Silloin hänen saamansa ”kauppasumma” jää vakuusmaksuun, kun normaalitilanteessa hän saa mahdolliset pentueen/pentueiden syntymästä muodostuneen tulon ”kauppasummana”, mutta tällöin hänen tulee palauttaa saamansa vakuusmaksu.

Tavanomaisesti riitaa syntyy siitä, mistä on sovittu ja mitä on sovittu. Lisäksi asioita on saatettu sopia suullisesti, josta osapuolet myöhemmin ovat erimielisiä. Myös henkilöiden henkilökohtaiset erimielisyydet voivat vaikuttaa muun muassa siten, ettei sijoitussopimus enää mahdollisesti toteudu osapuolten välillä.

Koiraa koskevat riitatilanteet ovat tavanomaisesti hyvin tunteikkaita, sillä onhan kyse perheenjäsenestä. Riitatilanteiden ratkaisemisessa merkitystä on sillä mitä on sovittu. Riitatilanteessa kirjalliset sopimukset helpottavat riidan ratkaisemista, sillä niiden avulla on helppo selvittää, mitä asiassa on sovittu.

Mahdolliset riitatilanteet voivat aiheuttaa merkittäviä kustannuksia osapuolille. Lisäksi ratkaisun saaminen vie aikaa, erityisesti jos asiaa käsitellään tuomioistuimessa. Lisäksi kannattaa selvittää omasta vakuutusyhtiöstä, korvaako mahdollinen oikeusturvavakuutus mahdollisesti aiheutuvia kuluja. Tavanomaisesti kasvattajille tulee yllätyksenä, ettei perheen kotivakuutuksesta korvata kuluja, koska koiraharrastus katsotaan elinkeinotoiminnaksi, vaikka se olisi tappiota tuottavaa toimintaa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö voi vaatia, että koiriin liittyvään toimintaan tulisi olla oma vakuutus voimassa, joka korvaisi mahdolliset aiheutuvat kulut riita-asiassa.

Edellä kerrotun perusteella on suositeltavaa tehdä sopimukset kirjallisesti ja käyttää niiden tekemisessä aikaa sekä mahdollisesti ulkopuolista asiantuntija-apua, jos sen kokee tarpeelliseksi. Kannattaa muistaa, että koiran kaupassa ja sijoitussopimuksen tekemisessä on kyse myös muustakin kuin kauppahinnan tai vakuusmaksun suorittamisesta. Sopimus on aina kokonaisuus joka muodostuu useista eri osa-alueista. Sopimusten tekemiseen kannattaa nähdä vaivaa, sillä niihin laitetut kustannukset voivat olla hyvin pienet, verrattuna siihen, että jos sopimuksesta joudutaan riitelemään tuomioistuimessa tai kuluttajariitalautakunnassa.

Venäjän kaupan sopimukset

Yrityksen perustaminen Viroon

Venäjän markkinat ovat olleet suomalaisille yrittäjille aina magneettina ja suurten mahdollisuuksien kohteena. Suomalaisia yrittäjiä on aina pidetty luotettavina kumppaneina Venäjällä ja suomalaiset ovat tervetulleita näille markkinoille.

Kaupan syntymisen ehtona on ostajan ja myyjän yksimielisyys kaupasta, sen kohteesta ja ehdoista. Kotimaankauppoihin verrattuna kansanvälisissä kaupoissa on olemassa huomattavia poikkeuksia. Koska kansainvälisiä kauppasopimuksia koskevat kahden tai useamman valtion lainsäädännöt, on syytä ottaa huomioon kunkin maan sopimusoikeuden erityispiirteet. Lisäksi kansainvälistä kauppaa säätelevät erilaiset kansanväliset sopimukset (muun muassa tulli- ja vapaakauppa-, vero-, liikenne-, kuljetus- ja teollisoikeudelliset sopimukset sekä riitojen ratkaisua ja tunnustamista koskevat sopimukset). Kansanvälisistä kauppaa säätelevistä kansanvälisistä yleissopimuksista tärkein on Contracts for International Sales of Goods (CISG).

Kansainvälisten sopimuksien monilukuisuus, epäyhtenäisyys ja niiden pääasiallinen tahdonvaltaisuus on usein tuonut oikeudellisia ongelmia kansanvälisten kauppasopimuksien laadinnassa. Lisäksi vaikeudet sovellettavan lainsäädännön valinnan osalta riitatilanteissa sekä tuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus toisissa valtioissa aiheuttavat ongelmatilanteita. Riitojen ratkaisuun vaikuttavat myös oikeuskulttuuri- ja kielierot.

Venäjän sopimusoikeuden pääperiaatteena on sopimusvapaus, jonka mukaan osapuolet voivat vapaasti määritellä sopimuksen sisällön. Venäjä on liittynyt moniin kansanvälisiin konventioihin kuten Suomi (esimerkiksi United Nations Convention on Contracts for International Sales of Goods).

Venäjän lainsäädäntö on tiukempi monien sopimusmuotojen osalta. Lain mukaan monet sopimustyypit tulee tehdä kirjallisesti (esimerkiksi yritysten väliset sopimukset, kansanväliset sopimukset, luottosopimukset, vuokrasopimukset ja niin edelleen). Lisäksi monet sopimukset pitää vahvistuttaa julkisella notaarilla tai ne vaativat valtion rekisteröintiä (esimerkiksi kiinteistökaupat). Venäjän lainsäädännön mukaan kansainvälisiin kauppasopimuksiin sovelletaan ensisijaisesti Venäjällä sovellettavia kansainvälisiä sopimuksia ja toissijaisesti Venäjän lainsäädäntöä.

Jokainen kauppa on yksilöllinen. Ei ole olemassa standardisopimusta, joka sopisi jokaiseen kauppaan. Sopimuksen laadinnassa kannattaa huomioida kaupan ominaisuudet ja osapuolten kesken sovitut yksityiskohdat. Sopimus kannattaa laatia mahdollisimman yksiselitteiseksi epäselvyyksien ja riitatilanteiden välttämiseksi.

Kauppasopimuksissa huomioitavia kohtia

Sopimuksen muoto: Kansainvälisessä kaupassa on syytä laatia kirjallinen kauppasopimus. Suullisten sopimusten heikkona puolena on se, että riitatilanteissa suullisten sopimusten sisältöä on vaikea todistaa. Lisäksi Venäjän Federaation lainsäädännön mukaisesti suullinen kansanvälinen sopimus on mitätön.

Sopimuksen osapuolet: Kauppasopimuksen osapuolena on yleensä yritys. Aina kannattaa tarkistaa osapuolen tausta, yrityksen rekisteritiedot, taloustiedot, edustajan nimenkirjoitusoikeus ja valtuutus. Venäjällä nimenkirjoitusoikeus on lain mukaan vain yhtiön pääjohtajalla. Valtuutetulla edustajalla on oltava julkisen notaarin antama ja vahvistama valtakirja.

Kauppasopimuksen kohde: Kauppasopimuksella on tietty kohde. Sopimuksissa kannattaa yksiselitteisesti kuvata ja määrittää kohde sekä sen laatu, arvo ja määrä. Sopimuksessa kannattaa myös sopia tuotteen laadun tarkastusmenettelystä ja virheen toteamismenettelystä. Suuri osa sopimusriidoista johtuu siitä, että sopimuksen kohdetta ei ole määritetty riittävän kattavasti.

Tavaran hinta ja maksuehdot: Pitkäkestoisissa kauppasopimuksissa kaupan hinnasta on syytä sopia erikseen kunkin tilauksen osalta. Lisäksi kannattaa sopia valuutasta ja myös siitä, mitä kuuluu tavaran hintaan. Lisäksi on tärkeää sopia maksuehdoista sekä muun muassa omitusoikeuden siirtymisestä, toimitusajasta, sopimusrikkomuksista ja niiden seuraamuksista.

Kaupan toimitusehdot: Toimitusehtoina kannattaa käyttää INCOTERMS 2010 -ehtoja sekä sopia toimittamisen yksityiskohdista. INCOTERMS 2010 -ehdot yksinkertaistavat huomattavasti kauppasopimuksia ja kohteen toimittamisprosessia. Toimituslausekkeet määrittelevät muun muassa kuka on vastuussa tavaran lastauksesta, kuljetuksesta sekä tarvittavien asiakirjojen, vakuutusten ja lupien hankkimisesta. Koska tavara toimitetaan rajan yli, on tärkeä määritellä etukäteen kenen vastuulla on tullaus ja tullaukseen liittyvät toimenpiteet.

Sopimuksen kohteen laatu: Myytävän tavaran laatua koskevat ehdot on syytä määrittää sopimuksessa. Lisäksi Venäjällä on omat kaupan laatusäännöt ja -standardit. Ennen kaupan tekemistä ja kaupan kohteen toimittamista kannattaa tarkistaa, minkälaiset laatuvaatimukset kaupan kohteella on asetettu (muun muassa standardit, hygieniaturvallisuutta ja ravitsemuksellisia arvoja koskevat vaatimukset, terveystodistukset ja muut vastaavat luvat). On myös syytä tarkistaa olemassa olevat kauppaa koskevat tullimaksut, valmisteverot, arvonlisävero, sertifioinnit ja niin edelleen. Yleensä näistä aiheutuneista kustannuksista huolehtii ja vastaa ostaja, mutta niistä kannattaa sopia etukäteen riskien ja väärinkäsitysten välttämiseksi.

Soveltuva laki ja riitojen ratkaisu: Sopimusta laadittaessa on tiedettävä, minkä maan lainsäädäntöä sopimukseen sovelletaan. Vaihtoehtoja ovat osapuolten sopiman valtion lainsäädäntö, kansanvälinen konventio tai lainvalintasääntöjen mukaan määräytyvä lainsäädäntö. Sopimuksessa täytyy ehdottomasti sopia siitä, missä maassa ja minkä maan lainsäädännön mukaisesti kauppasopimuksesta syntyviä riitoja ratkaistaan. Tietyissä tilanteissa on suositeltavaa lisätä sopimukseen välimieslauseke. Välimiesmenettelyn hyötyinä ovat nopeus, valituskelvoton ratkaisu sekä ratkaisun tunnustettavuus ja täytäntöönpanokelpoisuus myös toisissa valtioissa. Lisäksi välimiesmenettely ei ole julkinen kuten oikeudenkäynnit pääsääntöisesti.

Immateriaalioikeudet: Mikäli kauppasopimuksen kohde sisältää tai vaatii tekijänoikeuksia, patentteja, lisenssejä, tavaramerkkejä tai verkko-osoitteita, täytyy etukäteen huolehtia niiden rekisteröinnistä Venäjällä tai harkita kansainvälistä rekisteröintiä sekä sopia kauppasopimuksessa niiden käyttöehdoista.

Venäjän kaupan kauppasopimusten laadinnassa on syytä käyttää asiantuntija-apua.

Nikolai Juferev

lakimies

Kirjoittaja toimii Asianajotoimisto Legistum Oy:ssä Venäjän kauppa- ja sopimusoikeuden asiantuntijana.