Onko yhtä perillistä suosittu?
Perinnönjako edesmenneen jälkeen on usein mahdollista toimittaa melko suoraviivaisesti perukirjaan merkityn pohjalta (ks. www.perunkirjoitus.fi). Jos jaettava omaisuus jää henkilöltä, jolla on omia lapsia, ts. rintaperillisiä, perinnönjaossa lasketaan kullekin rintaperilliselle kuuluva arvomääräinen lakiosa, josta perittävä ei voi elinaikanaan määrätä esim. testamenttaamalla omaisuuttaan.
Jaon kohteena oleva jäämistö voi kuitenkin arvoltaan olla jotakin muutakin kuin se varallisuus, mitä pesässä reaalisesti on kuolinhetkellä. Perintökaaren mukaisesti pesän varoihin on nimittäin mahdollista laskennallisesti lisätä perittävän antama ennakkoperintö, joka usein on muidenkin perillisten tiedossa ja hyväksymä, sekä testamenttiin rinnastuva lahjoitus. Lisäksi jäämistöön on mahdollista lisätä perittävän jälkeläiselleen tai tämän puolisolle antama niin kutsuttu suosiolahja.
Perintökaaressa säädetyn mukaisesti pesän varoihin on lisättävä perittävän perilliselleen tai tämän puolisolle antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia lahjan saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Suosiolahjaksi katsottavan lahjoituksen arvo lisää jäämistön arvoa, ja korottaa siten rintaperillisille kuuluvia lakiosia.
Suosimistarkoitus ja suosiolahja
Suosiolahjamääräykseen vetoamiselle ei ole laissa säädetty aikarajaa, mutta oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa on useimmiten kymmentä vuotta pidetty kohtuullisena aikana, jonka kuluessa tehtyä luovutusta voitaisiin myöhemmin perinnönjaossa pitää suosiolahjana. Säännökseen vetoajan tulee kuitenkin kyetä näyttämään toteen, että lahjan antaja on lahjoituksellaan tarkoittanut suosia lahjan saajaa muiden lakiosaperillisten kustannuksella. Tämän suosimistarkoituksen todistaminen voi olla hyvinkin haastavaa, jos on kyse vanhasta lahjoituksesta, mutta toisinaan suosimistarkoitus saattaa olla hyvinkin selkeästi osoitettavissa.
Perintökaaren sääntely suosiolahjasta pienentää perittävän mahdollisuutta antaa lahja, jota ei olisi ollenkaan otettava huomioon rintaperillisten lakiosaa laskettaessa. Lakiosaan oikeutetulla perillisellä on oikeus vaatia, että toisen perillisen tai tämän puolison saama lahja, tai esim. alihintaan tehty kauppa otetaan laskennallisena lisäyksenä huomioon jaettavaa jäämistöä määritettäessä. Perittävä ei voi eläessään määrätä, ettei hänen tekemäänsä lahjoitusta voitaisi aikanaan perinnönjaossa pitää suosiolahjana.
Kaikkia perittävän antamia lahjoituksia ei kuitenkaan aina tule pitää suosiolahjana, vaan henkilö on voinut antaa lahjan esimerkiksi kiitoksena hyväkseen tehdystä työstä tai pitkästä auttamisesta ja hoivaamisesta. Kaikenlaista lahjoittamista rintaperilliselle ei siis suosiolahjasäännöskään rajoita, vaan kyseeseen voi myös tulla esimerkiksi perintökaaren mukainen rintaperillisen oikeus työhyvitykseen.
Suosiolahjasäännöksellä lainsäätäjä haluaa suojata muita rintaperillisiä yhden sukuhaaran suosimiselta ja samalla tasapainottaa lakiosaperillisten keskinäistä suhdetta. Suosiolahjasäännös kuvastaa tasajaon ja perillisten yhdenvertaisuuden periaatetta suomalaisessa perintöoikeudellisessa lainsäädännössä.
Entä sukupolvenvaihdos?
Oma lukunsa on lahjoitus, joka liittyy sukupolvenvaihdostilanteeeseen. Esimerkiksi silloin, kun tarkoituksena on maatilan tai muun yrityksen sukupolvenvaihdos, on oikeuskäytännössä joissakin tapauksissa pidetty hyväksyttävänä alihintaista kauppaa ilman, että järjestelyä olisi pidettävä ennakkoperintönä tai suosiolahjana. Sukupolvenvaihdoksen tekemisen tarkoituskaan ei kuitenkaan automaattisesti poista suosimistarkoitusta kaikissa tapauksissa, vaan rintaperillisten yhdenvertaisuusperiaate ulottuu myös sukupolvenvaihdostilanteisiin. Sukupolvenvaihdostarkoitus on vain yksi kokonaisharkintaan vaikuttava tekijä pohdittaessa, onko kyseessä ollut suosimistarkoituksessa tehty lahjoitus.
Laskennallisen lisäyksen vaatiminen
Perillisen tulisi vaatia laskennallisen lisäyksen tekemistä jäämistön arvoon mieluiten mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuten jo perukirjaa laadittaessa tai myöhemmin perinnönjaossa. Viimekätinen oikeussuojakeino on rintaperillisen lakimääräinen oikeus vaatia käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella lakiosan täydennystä ennakkoperinnön tai suosiolahjan saajalta. Oikeuden on otettava asian harkinnassa monia näkökohtia huomioon, kuten edellä on esitetty, eikä lopputulos voi yleensä olla kaikkia osapuolia täysin tyydyttävä. Sen vuoksi on usein suositeltavaa pyrkiä sovintoratkaisuun etenkin, jos taloudellisen edun arvo ei ole huomattava.
Lopuksi
Perintöoikeudessamme on useita vähäisesti tunnettuja, lainmukaisia keinoja, joilla perinnönjaossa voidaan päästä hyvään ja oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Esimerkiksi suosiolahja on asia, jota koskevaan sääntelyyn liittyy paljon tulkinnallisia epäselvyyksiä ja jokaisessa yksittäistapauksessa tarvittavaa harkintaa. Perinnönjakoa suunniteltaessa ja toteutettaessa perintöoikeuteen perehtynyt juristi on hyvä apu jo ennen kuin perintöriita on käynnissä.