Vaihdantatalous on historiallisesti erittäin merkittävä kaupankäynnin muoto. Aikanaan koko yhteiskuntamme talous perustui vaihdantaan. Myös modernissa yhteiskunnassamme vaihdannalla on merkittävä asema. Yksityishenkilöiden välillä vaihdanta on yleistä samalla tavalla kuin lainaaminen tai tarpeettoman omaisuuden lahjoittaminenkin. Usein kuitenkin unohdetaan, että vaihtokaupoilla on merkittävä asema myös liiketoiminnassa. Vaihtokauppojen tekemistä puoltavatkin usein monet seikat.
Liiketoiminnassa on täysin sallittua tehdä vaihtokauppoja. Lainsäädäntömme ei edellytä, että tuote tai palvelu ostetaan rahalla, vaan maksun voi suorittaa myös palvelulla tai tuotteella. Vaihtokaupat ovatkin usein käytännöllinen ja transaktiokustannuksiltaan edullinen tapa hankkia hyödykkeitä. Vaihtokaupalla helpotetaan kassatilannetta, edistetään omien tuotteiden tai palveluiden myyntiä sekä syvennetään osapuolten yhteistyötä. Vaihtokauppa tarjoaa myös mahdollisuuden joustaville ”maksuehdoille”. Varsinkin aloittaville liiketoiminnoille, joilla usein on kassaongelmia samanaikaisesti investointitarpeen kanssa, voidaan vaihtokauppoja toteuttamalla helpottaa edellä mainittuja vaikeuksia.
Vaihtokauppoja tehtäessä on muistettava, että vaihtokauppa on osa liiketoimintaa eli vaihtokaupassa saatu vastike on yhtiön verollista liikevaihtoa. Jos liiketoiminta on arvonlisäverollista, on vaihtokaupastakin suoritettava arvonlisävero ja vaihtokaupat on kirjattava kirjanpitoon. Tämä johtaakin siihen, että vaihtokaupoille pitää antaa rahallinen arvo. Tällöin käytännössä vaihtokaupat on toteutettava niin, että osapuolet kirjoittavat toisilleen laskut, jotka kuitataan kuittausta koskevien säännösten mukaisesti. Vaihtokaupan toteuttaminen ”pimeästi” onkin verorikos ihan samalla tavalla, kuin mikä tahansa kirjanpidon ulkopuolelle jätetty myynti.
Edellä on esitetty monia seikkoja, jotka puoltavat vaihtokauppojen tekemistä. Vaihtokaupoissakin on omat ongelmansa. Ensinnäkin osapuolilla ei aina ole sellaisia tuotteita tai palveluja, joita voidaan vaihtaa. Toisaalta usein on niin, että osapuolilla ei ole tarvetta toistensa tuotteille tai palveluille samanaikaisesti, vaan toisen osapuolen suoritettava vastike jää myöhemmin toteutettavaksi. Tällöin jää avoimeksi, syntyykö suoritteensa jo luovuttaneelle taholle tarvetta toisen tuotteille tai palveluille. Toisaalta vastikkeen suorittaminen tulevaisuudessa saattaa estyä. Ongelmaksi voi muodostua myös se, milloin vastike erääntyy ja miten vastikkeelle suoritetaan korkoa.
Vaihtokauppojen turvallinen tekeminen edellyttääkin, että asia sovitaan selkeästi kirjallisesti etukäteen. Sopimuksen tulee kattaa suoritus ja vastasuoritus, laadulliset määrittelyt ja ajalliset rajat. Ensimmäiseksi suoritteensa tekevä osapuoli kirjaa suoritteensa rahassa arvioituna ja yksilöitynä aivan kuten laskua vastaan tehdyssä suoritteessakin. Samalla on sovittava aika, jonka aikana vastasuoritteen pitää tapahtua. Tulee myös sopia, että ellei vastasuoritetta tehdä tuotteilla tai palveluilla sen takia, että:
a) vastasuoritteelle ei ole tarvetta tai
b) jos vastasuoritetta ei muusta syystä tehdä sovitussa ajassa,
vastasuorite tehdään rahassa edellä mainittua laskua vastaan. Myös korkoehdot on sovittava.
Edelleen varsinkin palveluja käytettäessä maksuvälineenä vaihtokaupassa saattaa palvelun laadullisen sisällön arviointi tuottaa hankaluuksia, kun vaikkapa ensisuorittaja ei olekaan tyytyväinen toisen osapuolen myöhemmin suorittamaan palveluun. Tällöin käytännössä tilattu palvelu on maksettu jo etukäteen, mistä johtuen erityisesti palveluiden laadullisen arvioinnin hankaluuden takia reklamoiminen jo maksetusta palvelusta on hankalaa.
Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen vaihtokauppa sen sijaan on hankalampi toteuttaa. Mikäli kuluttajan kanssa tehdään vaihtokauppa, jossa kuluttaja käyttää maksuvälineenä tavaraa, ongelmia saattaa aiheuttaa se, että kaupan toinen osapuoli on arvonlisäverovelvollinen ja toinen taas ei ole. Sen sijaan, jos kuluttaja suorittaisi oman vastikkeensa palveluna, on tilanne usein tulkittavissa niin, että kyseessä onkin työsuhde, jossa työnantajana on kaupan osapuolena oleva elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja on työntekijä. Tällöin kaupan kohde onkin itse asiassa palkkaa. On näet muistettava, että palkka voidaan maksaa muutenkin kuin rahana osapuolten tähän suostuessa.
Voidaankin tiivistäen sanoa, että vaihtokaupoilla on perusteltu syy pysyä osana modernia liiketaloutta, mutta vaihtokaupat tulee toteuttaa ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muu yhtiöiden välinen kauppa niin sopimuksena kuin kirjanpidossa.
Teppo Laine
asianajaja