Etusivu » oikeudenkäynti

Kategoria: oikeudenkäynti

Ulkomaisen yhtiön haastaminen oikeuteen

Osaaminen, ihmiset ja kauppatavarat liikkuvat etenevässä määrin yli kansallisten rajojen. Siinä missä kansainvälinen asiointi tuo mukanaan uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia, tuo tämä mukanaan myös velvollisuuksia. Näiden noudattamatta jättäminen tai muut mahdolliset epäselvyydet realisoituvat tuntuvasti silloin, kun sovittu ei toteudu. Tällöin riita-asia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi kanteella.  Oikeudenloukkaus voi tapahtua myös rikollisen toiminnan muodossa.

Ulkomaisen yrityksen kanssa asioidessa poistutaan kansalliselta toimintakentältä ja tällöin vaihtuvan kielen tai tapakulttuurin mukana huomioitavaksi seikaksi muodostuu sovellettava lainsäädäntö. On myös huomioitava, onko kyseessä yhtiöiden välillä vai yhtiön ja kuluttajan välillä tapahtuva selvittely. Kuluttajaa koskevissa tapauksissa ns. heikomman osapuolen suojaksi on pääsääntöisesti määritelty tämän aseman huomioivaa lainsäädäntöä.

Eri tapakäytänteitä yhdisteltäessä on korostetun tärkeää sopia tietyistä seikoista ennakolta siten, että mahdollisesti ilmenevä epätoivottu tilanne on ratkaistavissa hallitusti. Tehokkaimmin osapuolten kanta saadaan kulloinkin kyseessä olevassa asiassa ankkuroitua osapuolia sitovaksi kirjallisella sopimuksella. Mahdollisesti aiheutuvia riitoja voi ennaltaehkäistä asianhoidon yhteydessä laadittavan sopimuksen lausekkeilla tai erityisellä oikeuspaikka- eli prorogaatiosopimuksella. Tällä asianosaiset sopivat siitä, minkä valtion tuomioistuimessa asia on käsiteltävä. Oikeuspaikkasopimuksen käyttöä on kuitenkin rajoitettu esimerkiksi kuluttajaa koskevissa asioissa. Tehty sopimus tulkitaan päteväksi esimerkiksi Euroopan unionin neuvoston ns. Bryssel I -asetuksen 44/2001, 23 ja 24 artikloiden ja oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 § mukaan.

Rikosasioiden osalta tuomioistuin ratkaisee kyseessä olevan asian liityntäkysymykset.

Kansainvälistä riita-asiaa ratkaistaessa tuomioistuin

  1. ratkaisee kansainvälisen toimivaltansa, eli sen, onko kyseessä olevan maan tuomioistuimella oikeutta ottaa kansainvälinen riita-asia käsiteltäväkseen,
  2. ratkaisee, minkä maan lakia tapaukseen sovelletaan. Tämän osalta on tärkeää luonnehtia asia oikein, sillä eri mailla on erilaisia säännöksiä siitä, minkä maan lakia tulee soveltaa tietyissä asioissa. Käsiteltävä riita-asia on olennaista määritellä oikein, sillä lopputulos voi olla erilainen tästä riippuen.
  3. Lisäksi tuomioistuin huomioi, minkä oikeusvaikutuksen tuomioistuimen päätös saa toisessa riita-asiaan liittyvässä maassa.

Oikeuspaikka, eli toimivaltainen tuomioistuin

Sovellettavan lainsäädännön ja sen myötä ratkeavan oikeuspaikan osalta on olennaista erottaa, onko kyseessä rikos- vai riita-asia. Rikosasia käsitellään pääsääntöisesti sen maan tai paikan tuomioistuimessa, jossa rikos on tapahtunut.

Kun yhtiö on kohdannut rikokseen perustumattoman oikeudenloukkauksen, on kyseessä riita-asia, josta voidaan nostaa kanne tuomioistuimessa. Ulkomaisia liittymäkohtia sisältäessään asian osalta on ratkaistava, minkä valtion tuomioistuimessa se tulee käsitellä. Yhtiöiden välillä riitoja muodostuu usein esimerkiksi solmituista sopimussuhteista, jolloin sovellettavaksi voi tulla myös toimivaltaista oikeuspaikkaa määrittävä kansainvälinen sopimus. Tuomioistuimen tulee edelleen selvittää, minkä maan lakia riita-asiaan tulee soveltaa.

Kansallisella tasolla tuomioistuimen toimivaltaa määrittää oikeudenkäymiskaari. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 § käsittelee tapauksia, joilla on kansainvälinen liittymä ulkomaille.  Liittymällä tarkoitetaan jotain riita-asiaan liittyvä seikkaa, jonka seurauksena sovelletaan kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasääntöjä. Tällöin riita-asialla on liittymiä vähintään kahteen eri valtioon. Liittymäksi käsitettävä asiayhteys on esimerkiksi asianosaisen kansalaisuus tai yhtiön toimipaikka. Kansallisen oikeuden kannalta suomalainen tuomioistuin on pääsäännön mukaan toimivaltainen, jos vastaajalla on täällä koti- tai asuinpaikka. Kansainvälisen asian ollessa kyseessä eräät kansainväliset asetukset ja sopimukset voivat kuitenkin ohittaa oikeudenkäymiskaaren säännökset. Näin menetellään esimerkiksi EU-oikeudellisen Bryssel I-asetuksen soveltamistilanteissa. Kyseinen asetus koskee tuomioistuimen toimivaltaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.

Toinen osapuoli on voinut myös kansainvälisiä liittymiä sisältävässä asiassa sitouttaa osapuolet saattamaan mahdolliset riitatilanteet esimerkiksi ulkomaisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi. Tällainen käsittely voi tuoda mukanaan huomattavia kustannuksia. Onkin suositeltavaa, että erilaisiin oikeussuhteisiin sitoutuessa mahdolliset riskit pyritään kartoittamaan tyyppikohtaisesti jo ennakolta.

Lainvalinta

Kun kerrostaloasunnon kaupassa myydään Suomessa asunto-osakeyhtiölain mukaisia asunto-osakkeita, muodostetaan Espanjassa vastaavalla kaupalla suora kiinteistöomistus. Riita-asian sisältäessä vastaavasti liittymiä kahteen tai useampaan eri valtioon, tulee toimivaltaisen tuomioistuimen selvittää asiassa sovellettava laki. Kansallinen lainsäädäntö pitää sisällään useita lainvalintasäännöksiä, mutta osapuolet voivat myös joissain tapauksissa tehdä jo edellä kuvatun oikeuspaikkasopimuksen lisäksi lakiviittauksen. Lakiviittaus on osapuolten yhdessä ennakkoon muodostama päätös mahdollisiin riitoihin sovellettavasta laista. Lain valinta on yksi seikoista, joita osaava juristi punnitsee etukäteen suorittamassaan riskikartoituksessa. Juuri kattavien sopimusten laatiminen on olennainen osa yritysten ja yksityisten riskienhallintaa. Kustannusten kannalta tehokkaampaa on laatia ammattilaisen toimesta sopimus, jolla mahdollisia riitaisuuksia ja epäselvyyksiä pyritään ehkäisemään.

Ellei lainvalinnasta ole sovittu ennakolta, voivat valintaa määrittää kyseessä olevista valtioista riippuen asetukset tai kansainväliset sopimukset. Euroopan unionin tasolla lainvalintaa määrittävät ainakin Rooma I– ja Rooma II-asetukset.

Rikokseksi epäiltävien oikeudenloukkausten osalta Suomen lakia sovelletaan myös Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jos se on kohdistunut Suomen kansalaiseen, suomalaiseen yhteisöön, säätiöön tai muuhun oikeushenkilöön, tai Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen, ja jos teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata rangaistukseksi yli kuusi kuukautta vankeutta.

Yli rajojen tapahtuvien rikosasioiden osalta olennainen on käsite kaksoisrangaistavuudesta. Kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen mukaan teon tulee olla säädetty rikokseksi paitsi siellä, missä siitä on tarkoitus tuomita rangaistus, mutta myös siellä missä kyseinen teko on tehty. Siten ulkomailla tehdystä rikoksesta syyttäminen ja tuomitseminen Suomessa edellyttävät, että teko on ollut rangaistava myös siinä maassa, jossa se on tehty. Suomessa ei saa myöskään nostaa syytettä teosta, josta jo on tekopaikan valtiossa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa nostettu syyte. Poikkeuksen edellä mainitulle muodostavat kuitenkin eräät ns. kansainväliset rikokset, joista voidaan syyttää ja tuomita silloinkin, vaikka teko ei ole tulkittavissa rikokseksi tekopaikalla.

Haasteen tiedoksianto

Suomalaisen tuomioistuimen saadessa käsiteltäväkseen jutun, jossa asianosaisen yhtiön toimipaikka on ulkomailla, on ratkaistava miten oikeudenkäyntiin liittyvä tiedoksianto saadaan tehokkaasti toteutettua.  Lähtökohta tiedoksiannon toteuttamiselle on ilmaistu oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä. Tämän mukaan tuomioistuimen tulee huolehtia tiedoksiannettavan asiakirjan lähettämisestä ulkomaan viranomaiselle, jos vastaanottaja oleskelee ulkomailla ja hänen osoitteensa on tiedossa. Asiakirjojen lähettämisessä noudatetaan niitä periaatteita, joista kulloinkin kyseessä olevan valtion kanssa on sovittu tai asiasta on muutoin säädetty.

Tuomioistuin ei voi pohjoismaita lukuun ottamatta yleensä lähettää asiakirjoja toisen maan viranomaisille tiedoksiannettavaksi tietämättä, missä vastaanottaja oleskelee. Tällöin henkilön tarkemman olinpaikan selvittämistä ei voida siirtää vastaanottajavaltion vastuulle. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä oleskelulla ei tarkoiteta aivan lyhytaikaista ulkomailla oloa. Edellytyksenä ei kuitenkaan ole pysyväisluonteinen oleskelu, vaan esimerkiksi useamman viikon tai kuukauden ulkomaanmatka voi aiheuttaa tiedoksiantotarpeen ulkomaille.

Tuomioiden täytäntöönpano ja tunnustaminen

Tuomion täytäntöönpanolla tarkoitetaan käytännössä tuomioistuimen antaman tuomion toteuttamista. Tuomion tulee olla kansainvälisessä riita-asiassa täytäntöönpanokelpoinen, jotta esimerkiksi kansallinen ulosottoviranomainen voi panna ulkomaisen ratkaisun täytäntöön. Tunnustamisella tarkoitetaan sen rinnastamista vastaavaan kotimaiseen ratkaisuun.

Kansallisen tuomioistuimen ratkaisun täytyy olla siis tunnustettavissa ja täytäntöönpantavissa ulkomaisen yhtiön toimipaikassa, jotta siitä on hyötyä kanteen tekevälle osapuolelle. Esimerkiksi Euroopan unionin jäsenmaiden välillä sovellettavan Bryssel I-asetuksen mukaan toisessa EU-maassa annettu tuomio tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa ilman eri menettelyä. Jos tuomio on täytäntöönpantavissa tuomion antaneessa jäsenvaltiossa, se on täytäntöönpantavissa myös muissa jäsenvaltioissa.

Ennakointi

Edellä esitetyn mukaisesti niin kuluttajan, kuin yrittäjänkin oikeusturva taataan myös kansainvälisen liittymän omaavissa tapauksissa. Riitojen selvittäminen tuomioistuinteitse tuo asiaan mukanaan ratkaisun, mutta toisaalta myös kustannuksia ja ylimääräistä selvitystyötä.

Toisinaan oikeudellisen riitaisuuden saattaminen puolueettoman tuomioistuimen ratkaistavaksi on paikallaan. Toisaalta juuri ennakoinnilla – kokonaiskartoitukseen perustuvan sopimuksen laatimisella, lakiviittauksella tai nimenomaisella oikeuspaikkasopimuksella – asia voidaan pyrkiä toteuttamaan osapuolten välillä ilman tuomioistuimessa tapahtuvaa prosessointia. Riita-asian osalta asiaa voidaan pyrkiä sovittelemaan kyseessä olevan yhtiön kanssa. Rikosasian ollessa kyseessä asia kuuluu viranomaisten välityksellä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Tiia Tuovinen