Euroopan Unionin jäsenyyden myötä Suomessa vallinnut Alkon alkoholimonopoli on asteittain lieventynyt. Edelleen Alkolla on monopoli alkoholijuomien vähittäismyyntiin Suomessa pois lukien käymisteitse valmistetut alle 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävät alkoholijuomat, joiden vähittäismyynti on luvanvaraisesti sallittua. Sen sijaan alkoholijuomien kaupallinen tuonti omaan käyttöön tai tukkumyyntiin on vapautettu kilpailulle. Tällöin tuonti omaan kaupalliseen käyttöön edellyttää maahantuonnista ilmoittamista ja tukkumyynti edellyttää viranomaisluvan saamista. Rajoitusten poistuminen on vapauttanut kilpailua ja tarjoaa mahdollisuuden yhä laajemman tuotevalikoiman saamisen markkinoille, mutta toisaalta verotus, lupa- ja ilmoitusjärjestelmä ja alan sangen kattava sääntely on aiheuttanut rajanvetokysymyksiä.

Alkoholijuomien kaupallinen maahantuonti jaetaan kahteen ryhmään 1) tuonti omaan käyttöön ja 2) tuonti tukkumyyntiin. Kaupallisella omalla käytöllä tarkoitetaan esimerkiksi anniskelutoimintaa. Toisin sanoen anniskeluluvan omaava voi tuoda alkoholijuomia maahan tarkoituksin käyttää kaikki tuodut alkoholijuomat omaan anniskelutoimintaansa eli alkoholijuomat myydään saman maahantuojan anniskeluluvan omaavissa anniskelupaikoissa. Tällöin kuitenkin maahantuojan on tehtävä ennen toiminnan aloittamista maahantuonnistaan ilmoitus sosiaali- ja terveysministeriön tuotevalvontakeskukselle oma-aloitteisesti.

Tukkumyyjänä toimivalla on oikeus oman käytön lisäksi toimia tukkurina eli myydä alkoholijuomia edelleen tuotteitaan ainoastaan Tuotevalvontakeskuksen tai lääninhallituksen myöntämän luvan haltijoille sekä verottomasta varastosta ns. erityismyyntiin lupaehtojen mukaisesti. Myyjän on aina varmistuttava muun muassa siitä, että ostajalla on juoman ostoon oikeuttava lupa. Luvasta on tarkastettava lupanumero, luvan laajuus (mihin tuoteryhmiin asiakkaalla on osto-oikeus tai esim. A-, B- tai C-lupa) sekä se, että lupa on voimassa. Tukkumyynti edellyttää tuotevalvontakeskuksen myöntämää lupaa.

Alkoholijuomien maahantuonnissa kaupalliseen tarkoitukseen on aina huomioitava se asia, että maahantuotaessa alkoholijuomia kaupalliseen omaan käyttöön, on alkoholijuoman käyttäjänä maahantuoja, joka tällöin on verovelvollinen alkoholijuomasta perittävästä alkoholijuomaverosta ja juomapakkausverosta. Kyseiset verot ilmoitetaan ja suoritetaan omatoimisesti. Veroilmoituksen toimittamis- ja veronmaksamisajankohta riippuvat siitä, toimitaanko rekisteröitymättömänä vai rekisteröitynä (haettava tullilta oikeus) elinkeinonharjoittajana, valtuutettuna varastonpitäjänä tai veroedustajana. Valtuutetun varastonpitäjän status edellyttää, että tullilta on haettu ja tulli on myöntänyt oikeuden varastoida verotonta alkoholia. Ilmoituksenvaraisessa maahantuonnissa on myös asetettava vakuus veron suorittamisesta.

Alkoholijuomien maahantuontiin liittyen on esiintynyt oikeudellisia ongelmia. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on muun muassa käsitelty sitä, millaista määrää yksityishenkilön maahantuomaa alkoholia voidaan pitää yksityiskäyttöön tarkoitettuna ja siten verottomana. Myös kaukomyynnin osalta on ollut epäselvyyksiä eli kysymyksessä siitä, milloin kyse on yksityisen suorittamasta tuonnista ja milloin kyse on elinkeinonharjoittajan suorittamasta maahantuonnista ja vähittäismyynnistä, joka jälkimmäinen vaihtoehto on siis laitonta alkoholijuomien vähittäismyyntiä, paitsi jos kyse ole lupaan perustuvan alle 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynnistä.

Järjestelmä sisältää useita eri mahdollisuuksia. Toiminnan aloittaminen ja ylläpitäminen edellyttää erityyppisiä lupia, ilmoituksia ja raportointia sekä mahdollisen vakuuden asettamista. Lisäksi elinkeinonharjoittaja vastaa tuotteestaan sekä pakkausmerkinnöistä. Kolmansista valtioista, eli EU:n ulkopuolelta tuotavilta tuotteilta, pääasiallisesti edellytetään analyysitodistusta. Uudet tuotteet pitää ilmoittaa viranomaiselle ennen markkinoille tuloa.

Kaiken kaikkiaan alkoholijuomien maahantuonti, sen aloittaminen ja toteuttaminen kaupalliseen tarkoitukseen edellyttää huolellista perehtymistä asiaan sekä oikeudellisten edellytysten täyttämistä. Ensivaikutelma saattaa antaa kuvan, että järjestelmä on vaikeaselkoinen ja byrokraattinen, mutta huolellisesti valmistautumalla ja käytäntöihin tutustumalla järjestelmä kyllä selkiytyy. Toimialan omaleimaisuus kuitenkin edellyttää usein oikeudellista konsultaatiota ikävien vero- ja muiden oikeudellisten seuraamusten välttämiseksi.

Teppo Laine