Etusivu » konkurssi

Avainsana: konkurssi

Talousrikos, valkokaulusrikollisuutta vai vahinkorikollisuutta?

Harmaa talous ja talousrikokset puhuttavat paljon erityisesti heikkona taloudellisena aikana. On totta, että Suomessakin harjoitetaan paljon järjestelmällistä harmaata taloutta, laitonta veronkiertoa ja laillista mutta usein moraalisesti arveluttavaa verosuunnittelua sekä aivan järjestäytynyttä liiketaloudellisen toiminnan hyväksikäyttämistä rikollisin keinoin taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Se, mikä kuitenkin unohtuu, on että usein niin sanottu talousrikos liittyy liiketoiminnan viime metreihin ennen esimerkiksi konkurssia tai liiketoiminnan lopettamista. Varojen puutteessa laiminlyödään kirjanpitoa, kun sitä ei itse osata tehdä ja ulkopuolisen kirjanpitäjän hankkimiseen varat eivät riitä (kirjanpitorikos –tyyppiset rikokset). Edelleen ilmoitusvelvollisuuksien täyttämättä jättäminen (veroilmoitukset) yhdistettynä maksamattomiin veroihin, voi tulla arvioitavaksi verorikoksena.

Varsinkin vararikkotilanteissa syntyy ehkä halua ”yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on” siirtämällä omaisuutta velkojien ulottumattomiin alihintaisilla kaupoilla, palkan nostamisella, perusteettomien maksujen tekemisellä yhtiöstä jne., jolloin usein kyse on velallisen epärehellisyys –tyyppisistä rikoksista. Edelleen yhtiön ollessa taloudellisissa vaikeuksissa ja yhtiön ollessa kykenemätön maksamaan kaikkia velvoitteitaan, tapahtuu helposti niin, että maksetaan ne kulut, joilla saadaan pidettyä ”pyörät pyörimässä” eli alihankintalaskut, tavaraostot ja palkat mutta sellaiset kulut, jotka eivät suoraan liity toimintaan, kuten palkan sivukulut, verot ym. jäävät maksamatta. Tällöin kysymys on tiettyjen velkojien suosimisesta toisten kustannuksella ja voi tulla arviotavaksi esimerkiksi veropetoksena.

Toisin sanoen näissä ”epätoivoinen tilanne ajaa rikokseen” tyyppisissä tilanteissa ei välttämättä ole kysymys ”rikollisesta mielestä” taikka edes tietoisesta tahallisuudesta, vaan enemmänkin siitä, että rikokseen ajaudutaan ajattelematta taikka mieltämättä lain asettamia pakottavia velvoitteita (kuten kirjanpito) ja siten laiminlyömällä lakisääteisiä velvoitteita. Eli tekemättömyys johtaa rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Elinkeinotoiminnassa onkin tärkeä kyetä havaitsemaan se vaihe, jolloin jatkamiselle ei ole enää edellytyksiä, vaan ”peli pitää puhaltaa poikki” ryhtymällä toimenpiteisiin, eli hakeutua velkasaneeraukseen, hakea konkurssia tai ainakin leikata kuluja radikaalisti esim. supistamalla / lopettamalla toiminta.

Tällaisissa yhtiön elinkaaren päässä tapahtuvien tilanteiden hankaluus on se, että juuri tuollaisissa kriisitilanteissa yhtiö tarvitsisi eniten asiantuntija-apua, mutta yhtiöillä ei ole resursseja niitä hankkia. Yleensä yrittäjät ovat myös optimisteja periaatteella ”kyllä se tästä oikenee”, mikä helposti johtaa siihen, että toimenpiteisiin ryhdytään usein liian myöhään. Moni sinänsä pelastettavissa oleva yhtiö olisi voitu pelastaa esimerkiksi velkasaneerauksella, mutta tämä menettely otetaan usein liian myöhään käyttöön, jos ollenkaan. Omien havaintojeni mukaan myös moni saneeraus epäonnistuu, koska se on aloitettu liian myöhään. Tämän takia on erinomaisen tärkeää pysyä hereillä yhtiön kulurakenteen kehityksestä suhteessa tulopuoleen, jotta tarve säästöille havaitaan ennen tilanteen kriisiytymistä.

Edellä kerrotuilla tavoilla Suomessa syntyy ”turhaan” paljon tilanteita, joita arvioidaan rikoksina. Lopputulos on usein rikosrekisterimerkintä, tuomio ja merkittävät korvausvastuut. Yleensä näissä tilanteissa ”tahallisuus ja syyllisyys” ovat sangen suhteellista. Ongelman ratkaisu piilee yhtiön tilanteen jatkuvassa seurannassa, nopeassa reagoinnissa muutoksiin ja ennen kaikkea siinä, että tehdään päätöksiä ennen kuin on liian myöhäistä.

Teppo Laine, asianajaja

Konkurssi ja konkurssin välttäminen

Konkurssi voi tulla kyseeseen sellaisen velallisen kohdalla, joka ei kykene vastaamaan veloistaan. Tällöin konkurssissa olevan (= velallisen) kaikki velat maksetaan. Konkurssissa selvitetään, mitä omaisuutta ja toisaalta mitä velkoja velallisella on. Koko velallisenomaisuus jaetaan velkojien kesken pääsääntöisesti siten, että ne velkojat, joille velallinen on eniten velkaa, saavat suurimman ja ne, joiden saatava on pienin, saavat pienimmän osuuden velallisen yhteenlasketusta omaisuudesta. Konkurssi tulee kysymykseen vain jos velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Velallisen on siis oltava maksukyvytön, jotta konkurssi voi tulla kysymykseen.

Konkurssiin voidaan asettaa niin yritys, kuin yksityishenkilökin. Konkurssi ei ala automaattisesti vaan sitä on haettava käräjäoikeudelta. Hakemuksen voi tehdä velallinen itse tai joku tämän velkojista. Jos käräjäoikeus päättää asettaa velallisen konkurssiin, määrätään konkurssipesälle pesänhoitaja. Tällöin velallisella ei enää itsellään ole oikeutta päättää omasta omaisuudestaan vaan oikeus siirtyy pesänhoitajalle. Pesänhoitajan tehtävä on konkurssin alkamisesta lähtien huolehtia konkurssipesän omaisuudesta sekä muun omaisuuden, kuin rahan, muuttamisesta rahaksi. Pesänhoitaja myös pyrkii selvittämään, mitä velkoja velallisella on, joskin velkojien on itsekin oltava aktiivisia siten, että niiden on ilmoitettava pesänhoitajalle velalliselta olevat saatavansa. Konkurssi voi myös raueta. Näin käy silloin, jos konkurssipesällä on vain hyvin vähän varoja. Myös konkurssin raukeamisesta päättää käräjäoikeus.

Vaikka konkurssin tarkoitus on maksaa velallisen kaikki velat, on kuitenkin huomattava, että konkurssi ei tarkoita, että sen päätyttyä velallisella ei olisi mitään velkoja, vaan konkurssin päätyttyä maksamatta olevat velat jäävät olemaan ja jos velallinen myöhemmin saa omaisuutta, on sen käytettävä tämäkin omaisuus velkojen maksuun.

Joskus yritys voidaan vielä palauttaa toimintakuntoon, vaikka sen taloustilanne vaikuttaisikin heikolta. Yrittäjän on syytä pyrkiä välttymään konkurssilta, sillä konkurssin seurauksena yrittäjän toiminta ja etenkin toiminnan rahoitus jatkossa tavallisesti vaikeutuu. Konkurssin kokeneen yrittäjän voi olla vaikea perustaa uutta yritystä, sillä niin toiminnan rahoittajien, kuin yrityksen sidosryhmienkin voi olla vaikea luottaa konkurssin kokeneeseen yrittäjään.

Yrityksen toiminnan tervehdyttäminen on usein velkojienkin kannalta kannattavampi ratkaisu, kuin konkurssi, sillä konkurssissa on hyvin harvinaista, että velallisen omaisuudesta pystyttäisiin maksamaan velkojille heidän koko saatavansa määrä ja näin velkojilta jää saamatta osa heille kuuluvista saatavista. Tästä syystä joskus yrityksen rahoittajat voivat suostua jopa myöntämään lisää lainaa talouskriisissä olevalle velallisyritykselle, jotta sen talous saataisiin vielä korjattua.

Konkurssilta välttyäkseen on yrittäjän reagoitava heti, kun hän huomaa yrityksen taloudellisen tilanteen heikentyneen. Tällöin on mahdollisimman nopeasti selvitettävä yrityksen tilanne ja tehtävä sillä perusteella ratkaisuja siitä, miten yrityksen tilaan puututaan.

Yksi tapa välttää konkurssi ja tervehdyttää velallisen taloustilanne, on saneerausmenettely tai yksityishenkilön velkajärjestely. Tällaisessa menettelyssä käräjäoikeus vahvistaa velalliselle saneerausohjelman, silloin kun velallinen on yritys tai maksuohjelman silloin, kun velallinen on yksityishenkilö. Ohjelmaa noudattaen velallisen on tarkoitus saada taloudellinen tilanteensa korjattua.

Myös saneerausmenettelyn tai yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittamista on haettava käräjäoikeudelta ja myös saneerausmenettelyn ja yksityishenkilön velkajärjestelyn edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön. Käräjäoikeus lisäksi vahvistaa saneeraus- tai maksuohjelman vain silloin, jos se pitää realistisena, että saneerausmenettelyn avulla velallisen maksukyky saadaan palautettua.